Zweygberg Harri

Harri Zweygberg Louhen palkittu palloilija vuonna 1947, oli syntynyt vuonna 1931.

LU kertoi talvella 1915 Lohjankylän ruotsalaisen seuran, Svenska Föreningen i Norra Idrrotssektion- seuran, olleen hiihtokilpailujen järjestäjänä. ”Keli oli hyvä ja osanottajia runsaasti.” Siis kilpailut olivat onnistuneet. Hiihdettävä matka oli 10 km maantietä. Kisoissa jaettiin voittajille metalleja (silloinen suomen kieli oli mieltänyt mitalit vielä metalleiksi). Matka miehillä 10 km. Osanottajia 13. Tulokset: Pojat. 5 km. Osanottajia 10. Tulokset: 1.  Zweygberg Lohjalta 21 min. 47 sek.

    Louhen Ruben Zweygberg oli tehnyt vuonna 1922 korkeushypyn piiriennätyksen 161,5 cm. LU oli ymmärtänyt Rubenin jonkinlaiseksi urheilulahjakkuudeksi.  Lienee sanomatta selvää, että aikanaan isä-Ruben huomasi Harri-poikansa lahjakkuuden urheilijana.

  Talvella 1947, kauppalan hiihdoissa oli yli 300 osallistujaa. Yli 13-vuotiaiden sarjan ylivoimainen voittaja oli Harry Zweygberg. (UmK 14.3.1947)

Näin Harri Zweygbergistä varttui toisen polven urheilija Lohjalla, Louhi oli kohdannut Tikkurilan Kajastuksen talvella 1948. ”Louhi hallitsi peliä, miten halusi. Zweygberg, Keijo Raunio ja Topi Sahlström esiintyivät jonglöörinä ja pelasivat sooloa ja maalasivat kun vain kehtasivat. Puoliaika oli jo 6-0 Louhelle. Loppupuoliskon teurastus olisi ollut suurempi, mutta isännät olivat vieraanvaraisia ja pelasivat vain puolella höyryllä.” Lopputulos 9-0. Eli, kyse oli ollut jääpallo-ottelusta.

   Jääpallon suosiossa Lohjalla pelattiin puulaakisarjaa samaisena talvena. jonka päätöspelissä Faneeritehtaan joukkue oli kohdannut Osuusteurastamon. Koska peli pelattiin arki-iltana sitä käytiin kilpaa hämärän kanssa. Ottelu oli tasoittunut, kun H. Heino Faneerin joukkueest joutui tapaturman vuoksi jäämään pois Fanerin hyökkäysketjusta. Faneeri innostui lopussa esittämään parastaan Harry Zweygbergin ampuessa erittäin kauniita laukauksia ja muutti numerot Faneeritehtaan eduksi 5-3. Faneeri voitti sarjan mestaruuden.

Fanerimailat

Urheiluväki oli tietoinen Harrin töistä Faneerissa, jossa kolmivuoro kohotteli puukuitulevyistä valtavia pinoja, joista oli Harrilla vara valita. Hän muokkasi kuviosahalla jääpallo- kuin myös jääkiekkomaalivahdin mailoja yli omien tarpeiden. Taatusti kestivät, sillä ne olivat sahattu 20 mm. levyistä. Ne olivat tavattoman painavia, mutta ei semmoiseen raskauteen kukaan kiinnittänyt huomiota, kun ei ollut mihin verrata.

       Louhi oli etenemässä talvella 1950- jääpallon mestaruussarjaan. Suomi-sarjan ottelussa Littoisten Loiske pani tiukasti kampoihin, mutta Louhelaisten nuoruus, Hietasen (Paavo) ja nopean Zweygbergin johdolla onnistuivat taas. Heidän ohella Huldénin Urho nousi Väiski Karojärven kanssa ottelun toisella puoliajalla Louhen hyödyllisimmiksi pelaajiksi. Lopputulos 4 – 2.

   Harrin liukkaus jäällä oli niin verratonta, ettei häntä tahtonut millään saada kiinni. Siksi hän oli ilta illan jälkeen jääradan Haukka. Zetan luontainen nopeus ja ketteryys ilmeni kesällä hänen juostua satasen aikaan 11,7 ja hypättyä seivästä 360. Ekholmin Reiska totesi jossain vaiheessa Zetan niin taitavaksi, että hän olisi pärjännyt vaikka yksin muita vastaan. Lahjakkaan urheilijan tekemiset nousivat esiin kesällä 1952, sillä Harri oli kutsuttu johtokunnan kuultavaksi seuran lavalla sattuneen välikohtauksen takia. Harri oli antanut selvityksen tapahtumista ja johtokunta katsoi, ettei asia anna enempään aihetta.

   Jääpallon piirisarjan kärjessä keikkuivat talvella 1958, Louhi, Karjaan BK ja Kiri. Koska seurat olivat voittaneet vuorotellen toinen toisensa ja Väiski Karojärvi oli loukkaantunut, niin Louhi otti kiekkoilijoista lainaksi Zweygbergin Harrin ja Malmgrenin Riston ja Louhi kuittasi jo kahdeksannen mestaruuden. (LU 15.4.1958)

   Louhi-kiekkoilun suosion lisääntyessä Zeta oli LU:n haastattelussa talvella 1962 todennut. ”Jääpalloa aloin pelata aikoinaan, kun muuta ei ollut. Se on hyvin laimea peli jääkiekkoon verrattuna, joka vaatii nopeutta, mailan käsittelyä, kiekon hallintaa ja ns. pelisilmää luistavan yhteispelin aikaansaamiseksi. Nopeuden lisäksi, raju peli edellyttää myös ns. älyllistä pohjaa.”  Näin Harri oli analysoinut suosikkilajia.  (Lohjan Uutiset 2.12.1981)

Töölön Vesa Lohjalla

Sarjakauden loputtua talvella 1962,  LKV kohtasi ystävyysottelussa, mestaruussarjaan nousseen helsinkiläisjoukkue Töölön Vesan. Jorma Kyntölä, pienestä diivailusta huolimatta, tarjosi katseltavaa kiekon käsittelyn ja luistelutaitonsa ansiosta yleisölle koko rahan edestä. LKV:n Zweygberg pelasi suuren ottelun pakkina syötellen aikailematta ja mallikkaasti. Lohjan ykkösketjussa Vesterinen keskellä sai yhteispelin tuntuman kummallekin sivuilleen. Kakkosketjusta Jussi Helander palkittiin ”Zetan” ohella. Jos Jussin kehitys jatkuu, saattaa hänestä kehittyä Lohjalaiskiekkoilun toinen suurhahmo. Tuomareina Matit Lohkovaara ja Nuutinen. Yleisöä parisataa.

Teksti Alhola Eino

Vieritä ylös