Mikko on syntynyt Lohjalla vuonna 1967. Vartuttuaan hän pelasi LoPa:ssa ja 17-ikäisenä nivelsiteet menivät poikki Hangossa. Onneksi Ståhlin Rolle ja Mäkeläisen Martti huomasivat ja pyysivät rajamieheksi. Seuraavalla viikolla Mikko vihelsi jo junnupelejä. Tammisaari, Hanko ja Karjaa-akselilla oli kurja ominaispiirre, ”aina puolueelliset tuomarit”. Huonojen kokemusten rikastama poika oli päättänyt, että jos koskaan vihellän, en ole milloinkaan puolueellinen. Toisaalta hän myönsi, että tuomarina oleminen vaati kovaa itsetuntoa, että jaksoi kuunnella kaikenlaista.
Pelituomarina Mikko Vuorela oli osoittanut osaamistaan kaudella 1993, joten hänet valittiin Liigatuomariksi.
Kesällä 1994, hän pääsi viheltämään 10 SM-liigaottelua. ”Koki onnistuneensa mukavasti, joten hän oli luottavainen jatkon suhteen.” Ja kohta hänet kutsuttiin tuomitsemaan, Suomi -Unkari poikien alle 18 -v. maaottelu. Kansainvälisten jalkapallo-ottelujen tuomariksi nimitys tapahtui vuonna 1995.
Pelien antama kokemus ja erilaisten kulttuurien näkemisen voi katsoa olleen jonkinlainen rikkaus. Niin, se kaikki olisi ilmeisesti jäänyt näkemättä, jos ne nivelsiteet… Esim. Ukrainassa hän vihelsi ottelun, jossa oli 80 000 katsojaa, jotka antoivat otteluun valtavan fiiliksen. Maailmalla viheltäessä peliin suhtautuminen näkyi eri tavoin. Esim. Kyproksella jalkapallon syöpä näkyi pelaajien ’filmattua’ joka käänteessä.
Toisaalta futarit ovat fiksuja, vaikka pelissä oltiin kuinka napit vastakkain, niin pelin jälkeen ei koskaan ollut valittamista. Fär-saarten maaottelussa Sloveniaa vastaan oli niin kova sumu, ettei linjatuomareita nähnyt. ”Huomenna sataa vielä hiukan ja sitten kirkastuu”, joku tiesi. Niin tapahtui. Matsi pelattiin vasta kolmantena päivänä. Pelipaikalla jouduttiin ajamaan autolla yli 20 km. Veneellä tehtynä matkaa olisi ollut 300 m. Färsaarten erikoisuus oli jalkapallokentät, jotka oli aidattu, ettei lampaat syös ruohoa.
Tiukan paikan matsi oli Pietarissa Venäjän liiton 100 – vuotisottelussa vuonna 1996 Jugoslaviaa vastaan. ’Jugot’ saivat minuuttia ennen loppua rankkarin ja voittivat 1-0. Mikko talutettiin pelin jälkeen armeijan panssariautoon, joka kurvasi hotelliin. ”Lopputulos” ei sallinut poistumista, joten ruoka tuotiin huoneeseen. Vierailun päätteeksi hänet vietiin autolla ilman tarkastuksia suoraan lentokoneeseen. Vasta Finnairin koneessa lohjalaisesta alkoi tuntua kotoisalta, että vihdoin voi hengittää. Erotuomareihin suhtautuminen ulkomailla näkyi neljän tähden hotelleina, kahtena turvamiehenä ja poliisisaattueina.
Itävallan Graz on Arnold Swartzneggerin syntymäkaupunki. Vuonna 1997, Arskan täyttäessä 50-vuotta kaupunki juhli, Mikko vihelsi, kun stadion vihittiin ”Arnold Swartzneggrin stadiumiksi”. Saman vuoden kokemuksia oli Sami Hyypiän ehdoton myönteisyys pelaajana. Hänet oli pantu UEFA- cup ottelussa Willem II – joukkueen kapteeniksi, koska ottelun tuomari, Mikko tiedettiin suomalaiseksi. Sen pelin myötä Liverpoolin kykyjenetsijä vei Samin Liverpooliin.
Vuorelalle lankesi elokuussa 1998, Mestarien liigan ottelu St. Patrick Fc:n ja Celticin välillä. Onnistumisen kautta tuli kutsu seuraavaan UEFA:n otteluun.
Veikkausliigassa kulttuuriin kuului antaa kehuja harvoin, mutta kun nimeä ei ollut lehdessä, tiesi että oli onnistunut. Fyysinen kunto oli raju, sillä pelissä tuomarille kertyi juostavaa 10-14 km.
Mikko vihelsi 116 ottelua 41:ssä eri maassa. Veikkausliigassa hän toimi 15 vuotta ja urakoi 220 peliä. Vuorela oli valittu ”Vuoden erotuomariksi”, joten pilli lakkasi soimasta vuonna2008, kun ikäraja 45 -vuotta täyttyi, hän lopetti.
Pelijuristin antama kokemus painottaa, että vihelletään sitten kahdeksan ikäisten peliä, tai MM- finaalia, pelaajalle asia on aina yhtä tärkeä. Mielenkiintoinen kokemus Mikon uralla oli ottelu kuurojen maaottelu Suomi- Ruotsi. Miten viheltää? Heitettiin valkoinen pallo ilmaan, joka laskeutui liinan varassa maahan – toimi pienellä viiveellä. Suomi voitti.
Mikko on toiminut uransa jälkeen SM-liigan virallisena tarkkailijana. Hänen kokemustaan on hyödynnetty mm. tehtävissä TV- kommentaattorina erilaisten turnausten yhteydessä.
(LU 16.11.1993, 12.10.1994, 5.1.1995, LU 5.8.1998)
Teksti. Eino Alhola