Tamila Erkki

Erkki Tamila ja valmisteilla oleva Helsingin stadion. Kuva Matti Tamila.

Tamila oli syntynyt vuonna 1911.  Vuonna 1934, hän oli voittanut suojeluskuntien mestaruuden hiihdossa.  Berliinin olympialasiin valmentautuessaan edennyt lenkillä Lohjalle asti. Hän käytti tarkoituksellisesti normaalia painavampia jalkineita. Kolmion risteyksessä (Nummentien ja Suurlohjankadun kainalossa) oli kuppila, ”puolimatkan krouvi”, johon hikeä pyyhkivä taivaltaja oli pysähtynyt. Hän hörppi kupillisen kuumaa. Sokerimunkin huulilta nuoltuaan hän oli jatkunut Sammattiin, jossa keskeneräiset työt panivat pistämään tossua toisen eteen, että ehtii Tavolan peltotyömaalle.

   Erkin poika Matti kertaili vuosia myöhemmin isänsä tekemisiä: Isän kengän koko oli maratoonarille poikkeuksellisen iso no 47. Sen kokoiset kengät oli tilattava Helsingistä. Ennen juoksulenkille lähtöä isällä oli tapana huitaista kaksitoista raakaa kananmunaa suuhunsa nälän torjumiseksi. Lisäksi maratoonari söi runsaasti sokeria, koska juoksemien poltti energiaa. Isä oli uskollinen saamilleen opeille ja latasi lusikkatolkulla sokeria vaikkapa hernesoppaan, jottei kesken matkaa rupea huikoomaan.

    Berliinin kisojen kolkuttaessa ovella, LU nostatti kotiyleisön kisakuumetta heinäkuussa kertomalla kisojen radiolähetyksistä. Ajatella, ihmiset saivat mahdollisuuden seurata kisoja radioiden välityksellä, vaikka ne pidettiin kaukana Saksassa.  Kisojen maratoonilla Erkki Tamila oli hävinnyt maratonpronssin vain kolmella sekunnilla.  Kyseinen juoksu oli hänen ainoa täyspitkä maraton.Kisojen jälkeen Tamilan tultua kotiin, hänelle tarjottiin sankarin vastaanotto.

 (LU 10.7.1936)

   Elokuussa Berliinin kisojen maratonilla Erkki Tamila oli hävinnyt maratonpronssin vain kolmella sekunnilla. Kisojen jälkeen Tamila koettiin Nummella sankariksi, joten hän tuli asianmukaisesti huomioiduksi. (UmK 18.8.1936)

   Syyskuussa 1938, Tamila voitti 2. kerran Tukholman Halkijuoksun, josta hän sai 2. kiinnityksen 100 000 mk hopea-kultapokaaliin. Mikä merkittävää. Voiton arvoa lisäsi se, että Tamila oli juossut selkävaivaisena. Seuraavana vuonna Tamila sinnitteli Joensuussa 25 km:n maailmanennätykseen ajassa 1.21.27. Näin Martti Marttelinin (Tamilan valmentaja) ennätys oli juostu historiaan.  Syyskuussa hän meni Tukholmaan, jossa voitti  25 000 m juoksun, jolla hän kuittasi palkinnon omakseen. (vuosia myöhemmin pokaali oli pudonnut ja mennyt rikki, jolloin kulta pantiin myyntiin ja muutettiin rahaksi).  Matti tarkensi, että tuolloin Suomessa kilpailtiin pääasiassa 25 000 m juoksua. Vain SM-kisoissa ym. arvokilpailuissa saivat vuoron täyspitkät maratonit.

   Tamila oli haavoittunut 29- vuotiaana jalkaan, joten juoksijan ura loppui. Talvisodan alussa Nummella kiersi huhu, että Tamila olisi kaatunut. Asiaan haettiin varmistusta Nummen nimismieheltä, joka oli todennut, että oli se poika vielä ainakin jouluna tolpillaan. Tamila oli myöhemmin todennut kaatumisestaan.

   – Kyl maar mää kaatunut olen montakin kertaa. Mut’ mää oon noussu ylös taas. Kyl siäl on parast heittää ittensä nuri vaan, kun kranaatit räjähteli ympäril, oli hyväntuulinen Tamila selittänyt.

   Juoksemasta päästyään hän osallistui kuitenkin vielä Marian viesteihin Lohjalla. Tamila toimi erialisissa järjestötehtävissä ja piirin hiihtovalmentajana, joista lohjalainen hiihtoväki muistaa erinomaisesti hänen huumorilla höystetyt jutut silloin kun kuuntelijoiden ote alkoi herpaantua itse asiasta. 

Loppupuolella 1940 -lukua Tamilan osallistuminen Kipinän joukkueen mukana Lohjan kisoihin koettiin semmoisena lisäväriä tuovana joukkona. Lohjalla ei oltu selvillä Nummen miehen kokeiluista, joiden myötä osaaja  oli edennyt   erilaisten terva, pihka ym. entsyymiseoksiensa kanssa suksien pohjiin levitettävään voiteeseen. Näin salaisella aseella oli voideltu Nummen Kipinöitten sukset, minkä seurauksena Nummen joukkue voitti vesikelihiihdon. Lohjalaisten urheiluhenki oli koetuksella, sillä viestivoittajan maaliintulosta oltiin kalpeina kateudesta. Puolittain kuiskaava tappiomieliala julkitoi paheksuntansa: tommonen voide on epäreilua. Kas kun ei kukaan ruvennut syyttelemään jostain teknillisestä dopingista. Kohta seos tiedettiin ”Tamilan Taikavoiteena”, joka tuli hiihtäjien keskuudessa tunnetuksi. Ei mikään turha voide, sillä sitä oli kohta myös kauppojen hyllyillä myytävänä. Suksen pitoa parantavat ominaisuudet olivat tosiasia. Tamila alkoi valmistaa  myös suksisauvoja, jotka tulivat yleiseen myyntiin.

   Tamila oli pitänyt 1950-luvun alussa erinäisiä ”lumettoman ajan valmennusleirejä”, jotka kestivät koko viikonlopun ja niihin oli osallistunut miehiä, että naisia. Valmentaja huomasi kuulijoiden otteen herpaantuvan leirin yhteydessä, joten hän kevensi tilaisuutta. ”Mää olin joutunut syömään ennen kisaa matolääkettä. Kaiken piti olla kohdallaan, mutta hiihdon aikana mulla tuli huano olo ja alkoi tuntua ihan kuin peräpäästä olis ruvennut tunkeutuu jotakin ulos. Mää pysähtysin ja kokeilin. Joo, se oli lapamato. Mää otin sitä hännäst kiinne ja sitosi kuusen oksaan ja jatkoin hiihtämistä. Kuiteski siin alamäessä tuli jyrkkä mutka vastaan, ja se lapamato takertus kiinni, jolloinka se katkes. No, tiätyst se säikähtii kylmää ilmaa ja livahti takaisin sualen lämpöön. Sitten kun mää pääsin maaliin, ei auttanu kuin jatkaa sitä matokuurii. (HIANO SATU, SOPIIKO?)

   Tamila oli toiminut urheilu-uransa jälkeen Nummen Kipinän puheenjohtajana.

 (LU 10.7.1936, 13.9.1938, UmK 18.8.1936, LU 5.9, 26.9.1939, LU 10.1.1952, http://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Tamila Matti Tamila, Paavo Henriksson 2012,) 

Teksti. Eino Alhola

 

Vieritä ylös