Pertti (Pepe) Talja on harvoja lahjakkuuksia, joka hallitsee minkä palloilun tahansa. Hän pelaa sarjatasolla jääkiekkoa, jää-, pesä- ja jalkapalloa. Pelaajan arvoa nostaa se, että hän on näissä kaikissa lajeissa ollut tänä vuonna joukkueidensa tehokkain pelaaja, kertoi LU syksyllä 1970.
Oikeastaan Koukun (rakkaalla lapsella on monta nimeä) urheilu on läpileikkaus ikäluokkansa urheilusta. Koukku nimenä syntyi Rantakentällä jonkun kiekko-ottelun tiimellyksessä Talja mennä viilettäessä jäällä. Karhusen Anton, aikansa ”lohjalainen katukuva” oli todennut Taljan ansaitsevan nasevamman nimen; ajatteli ääneen, ”ei Karva oikein pue taljaa, joten hän keksi taljassa olevan koukun ja näin Lohja oli saanut ensimmäisen Koukkunsa.
Koukku oli aloittanut yleisurheilulla, mutta siirtyi pelaamaan Lohjan Urheilijoiden junioreissa jalkapalloa, jossa oli mukana pari vuotta. Sitten hän hivuttautui jääkiekkoilussa Louhen riveihin ja alkupuolella 60 – lukua hän pukeutui Kisa – Veikkojen edustusasuun. Talja oli selvittänyt kiekkoilu vaativimmaksi ja rankimmaksi lajiksi.
– Siinä kysytään kovaa kuntoa ja hoksottimia. Kiekkoilussa otetaan asiat vakavammin kuin muissa joukkuelajeissa Lohjalla. Lehtijutun mukaan Koukkua harmitti se, ettei rantakentällä ole suihkumahdollisuuksia. On häpeä tuoda vierasjoukkueita niin alkeellisiin pukeutumistiloihin. Lisäksi harmittaa kiekkokaukalon sijainti. Se on liian altis tuulelle ja Lohjan ominaishajulle (Niin, ajatella miten kotoisalta tuntuikaan, kun sellutehtaan tuoksusta sanottiin, ”raha se on mikä haisee”). Koukku sanoi keskittyvänsä jääpalloiluun, jos aikataulu antaa myöden ja Väiski kelpuuttaa joukkueeseen.
– Mitenkään tosimielessä ei aio kuitenkaan sen kimppuun ryhtyä.
Pesäpallon puulaakikesän edettyä vuonna 1968, Keko kohtasi Valon Koneen ja voitti juoksuin 9-7. Koukku oli ollut pitelemätön täräyttäessään 7 juoksua. Hietasen Paavon sanottiin olleen taannoin umpikiero syöttäjänä. Puulaakisarjojen peleissä Talja ei jäänyt paljoa huonommaksi, kun sai ”inhottavilla huomautuksilla” seuratoverit hermostuksissaan ja lyömään huteja. Sen täytyi olla kivaa, koska Koukku myönsi pesäpallokentällä olleen hallitseva vaikutus hänen kesäaikoihinsa. (LU 18.5.1968)
Toisaalta Talja oli hivenen kriittinen: – Pesäpallojoukkueen kunto on ikävä kyllä varsin heikko. Harjoitteluun kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Hän oli päättyneellä kaudella joukkueensa tehokkain lyöjä. Koukku myönsi olevansa vieläkin harmissaan kesän protestiottelusta Tahkoa vastaan, jonka oli aiheuttanut.
Talja kertoi harjoitelleensa koko kevään lyöntiä kakkosrajaa pitkin. Sitten kun se onnistui, niin siitä tehtiin protesti. Sääntötulkintojen vajavuus on Koukun mielestä pesäpallon suurin puute. Asiasta aiheutui iso hulapaloo Lohjalla.
Protesti, uusinta ja poliisi: Maakuntasarjan ottelussa vuonna 1970, sarjan kärkijoukkueet juoksivat kiilaan harjulla, kun Hyvinkään Tahko oli tullut kylään. Näytelmän todistajina oli 400 hengen yleisö. Taljan Pepe, Koukku oli saanut lyöntivuoron. Hän ehti katsoa hetken kenttää: pesät täynnä. Koukku päätti koittaa kakkosrajaa, ja sivalsi komealla rajalyönnillä pallon maisemiin ja vastustajan juodessa tappion karvasta kalkkia. Maisemiin etenevä pallo oli osunut katsojaa jalkaan, josta se jatkoi vierimistään maisemiin. Sisävuoro rullasi ja Koukku oli ”pajatson tyhjentävää kunnaria”. Hyvinkää oli kuumentunut sanaharkkaan. He tekivät kaksi vastalausetta. ”Niillä tuskin on mitään läpimenomahdollisuuksia”, rauhoitteli LU. Protesti selitti katsojan potkaisseen pallon kauemmaksi. Lohjalaiset puolestaan sanoivat katsojan ennemminkin hiljentäneen pallon vierimistä.
Vastalauseen käsittelyssä Tahko oli saanut Liiton protestia käsittelevään elimeen vahvan edustuksen, eikä lohjalaisten näkemyksille korvaa lotkautettu. Turun Sanomien lohjalaistoimittaja Jorma Heikkinen kävi kuumana; uhkasi vetää Liiton oikeuteen. Uusintaottelu herätti tunteita. Kisa –Veikot oli varautunut etukäteen hankaluuksiin. Paikalle oli komennettu poliiseja järjestystä valvomaan. Lohjalla elettiin ”lynkkaustunnelmassa”.”Yleisön olisi siitäkin huolimatta pyrittävä hillitsemään itsensä” rauhoitteli LU ja jatkoi ”Jännitys väreilee Tahko -LoKV ottelussa torstaina. Uusintaottelu oli hermoilevaa Lohjaa. Tahko eteni tasapelillä Suomi-sarjaan. (LU 9.7,18.7, 8.8.1970)
Jalkapallossa Talja on edustanut Lohjan Palloa sen perustamisesta alkaen. Joukkue on tahkonnut vuoron perään perus – tai maakuntasarjaa, eikä menestys ole ollut kehuttava. – Alkukesästä jalkapalloilijat eivät tahtoneet saada kunnon harjoituksia aikaan, kunnes herättiin, mutta se oli liian myöhäistä nousua ajatellen. Maalintekijänä Pepe oli avainasemassa, joten hän oli joukkueensa maalikuningas menneellä kaudella. Näin siis Talja. (LU 13.10.1970)
Koukun ammattiosaaminen oli valjastettu elintarviketeollisuuteen, jossa hänet todettiin alan miehenä Suomen parhaaksi vuonna 1966. (LU 21.4.1966)
Talvella 1982 kisa-Veikot pelasivat I- sarjassa Vestaa vastaan, joka oli karannut jo 5-1 johtoon. Lo-KV vertyi ja kuroi eron umpeen Rauno Kuparisen torjuessa maalissa upeasti pari läpiajoa. Koukku oli viimeistellyt viime minuutilla voittomaalin. Näin LoKV oli varmistanut sarjavoiton Lappeenrannasta voittamalla Pyrinnön. (LU 2.3.1982)
Keilailu oli ollut laji, jonka parissa Koukku oli viihtynyt vuosikymmeniä. Lahteen ajettaessa talvella 2008, pelit olivat rutiinia, joten Taljan edustama seura Keila-12 uusi veteraanien Suomenmestaruuden kuuden joukkueen finaalissa. Lahdessa mestaruuden varmistajina olivat Koukun lisäksi Olavi Andersen, Raimo Sutela ja Raimo Suominen. (LU 11.3.2008)
Teksti. Eino Alhola