Salin Ari

TUL:n mestaruuskisoissa Lohjalla vuonna 1968, vettä ei satanut, mutta sen verran oli kosteutta, että silmälasien käyttäjät saivat pyyhkiä linssejään, jotta näkivät Arin aitovan vastustamattomasti Suomiurheilun eliittiin. Kuva Louhen Historiikki.

Vuonna 1963, Louhen jäsentenvälisissä kilpailuissa 17-v. sarjan Seppo Jämsen oli aitonut 200 m. aikaan 25,1. Ekströmin Seppo  ja Salinin Ari säestivät hyvin ajoilla 25,5. Mitä pojista vielä tuleekaan, oli Louhessa tuumailtu. Elokuussa TUL:n poikapäivät järjestettiin Lohjalla. Louhelaisista onnistui parhaiten Voitto Niinikivi, joka voitti moukarinheiton 49 m tuloksella. TUL:n poikien mestaruuskisoissa 1964, Ari tuli esiin entistä väkevämmin  110 m ja 200 m aitajuoksuissa voittamalla molemmat matkat. Seppo Jämsen oli juossut 200 m:llä toiseksi. Saman kesän 17-vuotiaiden SE 200 m. aidoissa kaunistui Arin toimesta aikaan 25,4. Seppo olisi ollut iso mahdollisuus Arin kanssa, mutta ura katkesi.

Vuonna 1965, Ari teki alle 18-vuotiaiden sarjassa TUL:n ennätyksen 14,9 110 – ja 24,2 200 m aidoissa.

Kesällä 1966, Ari voitti Alajärvellä 110 m aidoissa nuorten Suomen mestaruuden.

Heinäkuussa 1968 Ari voitti lyhyiden aitojen TUL:n mestaruuden. Arin aika 14,4 oli hatunnosto lohjalaisurheilulle ja Lohjan urheilukentälle. Aika oli niin kova, että Hesari epäili siinä olleen kotikenttälisää. No, Ari jatkoi tyylillään ja ”Stadin pää-ääni” joutui harkitsemaan sanomisiaan.

Lohjalaisurheilun keskipiste Ari Salin 1960 -luvun lopulla. Vierellä Antti Lehtien ja Arvo Niitynpää. Kuva Topi Laakson albumi

Menestystä tiedettiin tulevan  syyskuun Suomi-Ruotsi maaottelussa. Ari oli mukana 110 m aidoissa ja vastassa oli ruotsalaisten kova Bo Forssander. Lähdön jälkeen Arin ja Bon kädet iskivät yhteen. Arin rytmi särkyi ja hänet hylättiin.

LU ei epäillyt Arin henkistä kuntoa, joka kestää takaiskusta huolimatta. Lohjan kauppala palkitsi Arin ”Vuoden 1968 Raitis Urheilija”– palkinnolla, sitä ennen hänet oli huomioitu jo Louhen lipulla ja Hiiden Kiululla jne. LU:n Supe oli ryhtynyt spekuloivaksi kesällä 1969: Arin suurin heikkous kehittymiseksi huippuaituriksi on hidas lähtö ja hitaus. Mikäli hän pystyisi parantamaan lähtöään… saisi nopeuden 10,7 satasella… pystyisi kilvoittelemaan kummasti manner- Euroopan huippujen kanssa.

– Ja höpön höpö, toimittaja oli julkaisevaa asiantuntemattomuutta. Ei kait Arin tarvii olla mikään Bop Hayes (Tokion kisojen kulta), kun rupee takomaan 400 – aitoja, tuumaili kirjoituksesta närkästynyt lohjalaisnaapuri. Ja kas, Ruotsi-Suomi maaottelussa Ari osallistui yllättäen 400 m aitoihin sijoittuen 4. Arin lisäksi, hänen sisarensa Merja pinkoi Louhen A- tyttöjen joukkueessa 4 x 400 m SE:n 4.18,0.

Ari voitti Kalevan Kisoissa kesällä 1969 110 m aitajuoksun ja kesällä 1970 Eurooppa Cupin välierissä pitkät aidat ja kohta perään hän juoksi 400 m sileän aikaan 47.2.  Ari teki heinäkuussa 400 m  ja 110 m aitojen ja SE:t 50,3 ja 13,8. Kansainvälistä näkyvyyttä hän alkoi saada juostuaan Euroopa-Cup:in välierien voittoon 400 m aidoissa ja 110 m aidoissa toiseksi.   Kesällä 1971 Lohjan Urheilijat järjesti kansalliset yleisurheilukilpailut. Ne olivat samalla Louhen 70 v-juhlakisat. Sen kunniaksi Ari Salin aitoi 300 m uuteen SE:n 36,7.

Ari jatkoi Kalevan kisoihin ja kahden aitamatkan voittoon heinäkuussa.  Helsingin Euroopan mestaruuskisojen pitkien aitojen finaalissa hän jäi 6. SE-ajalla 50,41. Tulos antoi odottaa Arin tekevän kovaa tulemistaan Münchenin kisoissa. Heinäkuussa 1972, Ari takoi 400 m aidat SE-aikaan 49,5.

Munchen

Munchenin olympialaisissa odotukset olivat arin suhteen korkealla. Lohjalainen oli arvottu 400 m aitojen kovaan erään. Kotiyleisön ja itsensä pettymykseksi hän karsiutui. Kisat etenivät Arin ja toisen lohjalaisen Stig Lönnqvistin, että Ossi Karttusen ja Markku Kukkoahon kanssa 4×400 m viestiin, jossa Suomen joukkue juoksi 10. syyskuuta Suomen ennätyksen ajassa 3.01,12 sijoittuen 5. Aika oli SE vielä vuonna 2015. Ari oli pannut hynttyyt yhteen Riitta Hagmanin kanssa, minkä myötä hän pyysi eroa Louhen jäsenyydestä loppuvuonna 1973. Riitan isä oli Viipurin Urheilijoiden nokkamiehiä, joten siirtoa ei tarvinnut hirveästi ihmetellä.

Kesäkuussa 1974 Ari juoksi stadionilla Munchenin olympiavoittaja John Aki Buaa vastaan. Ari hävisi, mutta kunto oli kovassa nousussa. Kaiken piti olla valmista EM-kilpailuihin. Sitten tuli loukkaantuminen ja näin lohjalaisille läheinen urheilu-ura oli tullut tiensä päähän.

(LU 1.10. 1974)

Teksti. Eino Alhola

 

 

 

Vieritä ylös