Lohjan tori oli ollut pesäpallon peliareena 1930-luvun alussa, Nyqvistin Erkin mukaan Elis Sahlström kuului Louhen koviin pelaajiin. Jossain ottelussa Elis oli tullut lyöntivuoroon ja syöttäjä oli antanut tahallisen väärän. Siitä huolimatta Elis löi. Kaveri vietiin sairaalaan ja käsi pantiin pakettiin.” Semmoisia juttuja oli tapahtunut matkan varrella muuallakin.
Elokuussa 1933, Louhen järjestämät piirimestaruuskilpailut myöhästyivät puoli tuntia sateesta johtuen. ”Juoksurata ja suorituspaikat olivat veden peitossa, mutta salaojat kykenivät vetämään tunnin kuluessa kentän kuivaksi lukuun ottamatta korkeushyppyä, joka jouduttiin suorittamaan kuraisella ja pehmeällä paikalla. Luonnollisesti kaikki ennakkolaskelmat menivät tällöin sekaisin.” Kilpailuihin osallistui kaikkiaan 142 miestä. Sunnuntain kilpailuja seurasi melkein 1000 katsojaa. Oulunkylän Tähti, 20-vuotias Tapio Rautavaara jäi 3. keihäänheitossa.
Elis Sahströmin voitettaessa pituushypyn, Uusmaan Kunnallislehden toimittaja spekuloi: saako TUL hänestä ensimmäisen seitsemän metrin rikkojan? Jos poika vain saa hiukan nopeutta lisää ja oppii tekemään ponnistuksen kantapään kanssa niin jo on ihme, etteikö…
Seuraavan vuonna Louhen urheilijat olivat joutuneet työpaikallaan kovan paikan eteen, kun Faneeri oli perustanut tehtaan urheiluseuran Faneeritehtaan Urheilijat, heidän edellytettiin liittyvän tehtaan seuraan. Näin Elis, P.Saaristo ja Armas Ahtila liittyivät LFU:in ja säilyttivät työpaikkansa.
Faneerin Urheilijain- Reiman kansainvälisissä urheilukilpailuissa oli kolme osanottajaa Latviasta, sekä joukko Helsingin seudun ja lähiympäristön urheilijoita. Elis Sahlström ja Turun NMKY:n Valkama hyppäsivät molemmat pituudessa tuloksen 677. Paremmuus ratkaistiin uusintahypyllä, jossa Sahlströmin 628 oli sentin Valkamaa parempi.
Syyskuussa Faneerin urheilu kilpailut olivat keränneet radan reunustoille 800 hengen yleisön, jossa pääkilpailun 5-ottelun oli voittanut Elis Sahlström, Eliksen nopeus ja pituuden tulokset osoittivat miehen lahjakkuuden. Kuitenkin Faneerin kilpailuissa hän oli juossut 3000 m, osallistunut kuulantyöntöön ja kiekonheittoon. Lajivalikoima kertoi, ettei valmennuksessa tajuttu kestävyyslajien hidastavan nopeuden ja kiekko/kuulan kimmoisuuden.
Syksyllä 1938, Faneerin kilpailuissa oli 10×100 m viesti, jonka ankkureina Armas Ahtila ja Elis Sahlström painelivat rinta rinnan heittäytyen niin yhtäaikaisesti maaliviivalle, että maalituomarit määräsivät molemmille joukkueille ensimmäisen palkinnon. ”Yleisen sarjan 100 m E. Sahlström voitti A. Ahtilan 10 sm:llä. Kolmas oli T. Ståhl, joka hävisi 30 sm. Kaikilla aika 12,0. ”Yhden kellon ajanotossa hävinneille saatiin kullekin 10 ja 30 sentin erot. Ajanottajat totesivat, että oli vaikeasti ratkaistava juttu. Kalle Vuorinen kuului Louhen nuorempaan polveen. Hän tiesi Eliksen nopeuden ja odotti kovasti, että satanen menee alle 11 sekunnin, vaan…
Juoksemiset jäivät Eliksen lähdettyä talvisotaan ja kylmä talvi oli taittunut jo maaliskuulle, kun rintamalta oli tullut kotijoukoille tervehdys, joka välittyi lukijoille Uusmaan Kunnallislehden kautta 15.3.1940. Elis tervehti kotijoukkoja muiden mukana. Tervehdys toi elämään iloa, sillä vihollisuudet olivat loppuneet kaksi päivää aikaisemmin (13. päivä). Kaikki hyvin? ei, sillä viestiyhteyksien hitaudesta johtuen Lohjalle saapui viiveellä toinen viesti. Se kertoi Eliksen kaatuneen jo 9. päivä maaliskuuta.
Elis oli tuotu käsittelemättömän puisessa laatikossa kotiin, Lohjalle. Eliksen veljenpoika Topi, oli mennyt 4. huhtikuuta isompien matkassa kirkon kellotapuliin, jossa sodan uhrit oli asetettu riviin. Kellon kumahdusten myötä, omaiset jättivät läheisilleen jäähyväisensä. Sota oli loppunut, mutta Topi oli muiden tavoin kysymysten äärellä, joihin ei kenelläkään tuntunut olevan antaa vastauksia.
(UmK 29.9.1933, LH s.66, LU 13.7.1937, 14.9.1937, 20.9.1938 Kalle Vuorinen 2014, UmK 28.11.1939, 9.1, LU 9.2.1940, SVL s.364, Sv s.70, Topi Sahlström 2012)
Teksti. Eino Alhola