Ennev vanhaa Lohjal (21)

Lohja-Kotka Oy:n työntekijöille jaettiin Suomen Keskuskauppakamarin ansiomerkit 40 vuoden yhtäjaksoisesta palveluksesta 28.12.1961. Takarivissä Ilmari August Mäkinen, Ilmari Aleksander Viitanen, Gustaf Lennard Nyberg, Karl August Lindström, Eino Akseli Heino, Emil Kärkkäinen. Eturivissä: Karl Aarne Ordell, Heino Justus Saarinen, Lauri Johannes Talling, Einar Johannes Johansson, Hugo Valdemar Eertamo. Poissa kuvasta: Emil Johannes Heino, Harald Henrik Nyholm. -Edellinen vastaava tilaisuus tehtaalla oli 1957.

Lohjan ensimmäisen edelleen toiminnassa olevan teollisuuslaitoksen, Lohjan selluloosatehtaan, tuotannon alkamisesta tuli viime heinäkuussa kuluneeksi 100 vuotta. Rakennustyöt sujuivat niin vauhdikkaasti, että ne kestivät vain nelisentoista kuukautta. Suunnilleen samaan aikaan rakennettiin myös kapearaiteinen sähkörata Lohjan asemalta tehtaalle, Pitkäniemeen sekä tehtaan työläisten asuinalue Trallala eli Rallala.

Se sijaitsi puolisen kilometriä tehtaalta kirkon suuntaan ja käsitti neljä taloriviä, kussakin neljä kahden perheen asuintaloa, siis 32 asuntoa – jokaisessa ”kyäkki, kammari ja vinttikammari”. Tehtaan, pikkuradan ja Rallalan tarvitsema sähkö saatiin linjaa myöten Mustion koskesta.

Tehdas tuotti selluloosaa aluksi 5-6 tuhatta tonnia vuodessa, mutta vuoden 1909 tehtaan laajennuksen jo 8-9 tuhatta tonnia on siis noin 25 tonnia vuorokaudessa, jonka sähköjuna kuljetti ”Isolle asemalle” rakennettuun varastoon ja edelleen VR: n junanvaunuihin kuormattavaksi. Jos tuo määrä olisi kuljetettu hevosilla, se olisi merkinnyt ehkä sataa hevoskuormaa päivässä – olihan noin puolet viiden kilometrin matkasta ylämäkeä.

”Pässinrata” oli siis tuiki tarpeellinen. Sähkörautatien toiminta lopetettiin 1930 Valtionrautateiden Satamaradan valmistuttua. Tuolloin tehtaan toimitusjohtajana oli jo vuoden verran ollut diplomi-insinööri Gustaf Lindblad, joka toimi virassaan vuoteen 1948 asti.

Ensi syksynä tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Lohja Kotka Oy:n Pitkäniemen tehtaalla alettiin valmistaa paperia saksalaisten valmistamalla paperikoneella. Tällä koneella työskentelin minäkin jonkin aikaa 1942. Työvuorossani toimi paperikoneenhoitajana Julkunen, joka oli saanut vapautuksen sodasta jalkavammansa takia ja ns. silinterimiehenä Leo Skog, silmävammainen. Oma vakanssini oli apulainen.

Niinä aikoina kone tuotti ruskeaa voimapaperia viitisen tonnia 8 tunnin työvuorossa. Se kävi ympäri vuorokauden, ja paperikoneella oltiin työssä seitsemän vuoroa viikossa, siis myös sunnuntaisin. Sota-aika oikeutti tällaiseen työajan pidentämiseen, josta kyllä saatiin pieni ylityökorvaus.

Työvuoron vaihtuessa ”viikonloppuvapaan” pituus oli kahtena viikonloppuna vain 8 tuntia ja yhtenä 32 tuntia kolmen viikon jaksoissa. Lohjan selluloosatehtaalla oli alunperin 8-tuntinen työpäivä, mikä yleistyi maamme teollisuudessa vasta 1917.

Pentti Eertamo 1.5.2008

 

Vieritä ylös