Maaliskuussa 1927, Louhen selkeäsanainen Lauri Nurmi oli kutsuttu Virkkalan Syöksyn painikilpailujen kuuluttajaksi. Kilpailujen ylituomarina toimi O. Görman, nurkkamiehinä (pistetuomareina) K. Ranta ja V. Korkolainen, lipunmyyjänä Ylivuori, ja vaakamiehenä E. Wendelin. Seuraavan kesän Uusmaalainen- lehti kertoi Lauri Nurmen heittäneen keihästä 37,70, joten hän sijoittui 3. Keihästulos oli vaatimaton, sillä kotimainen kärki heitteli samaan aikaan pitkän matkaa yli 60 m:n kaaria.
Veljekset olivat urheilumiehiä, eikä heistä osattu kuvitella, miten eri tavoin heidät tullaan muistamaan: Vuonna 1931, vuoroon tuli Esa-veli, joka oli Louhen ensimmäisiä kilpanyrkkeilijöitä. Kunnallislehden mukaan, työväentalolla käydyssä ottelussa hän oli tullut tyrmätyksi ”knock out” lyhyessä ottelussa.
Ilmeisesti Lauri kohtasi henkisen ”knockoutin”, kun oli haastanut Lohjan yhteiskoulun pelaamaan Louhea vastaan (pesäpalloa). Louhen johtokunnassa oli paheksuttu syvästi Laurin toimia.
Lohjalle oli Länsi-Uusimaan vastapainoksi perustettu vuonna 1931 Uusmaan Kunnallislehti. Lauri Nurmi toimi kyseisen, sosialidemokraattisen lehden päätoimittajana. Laurin poliittisesta suuntautuneisuudesta kertoi vuonna 1934 kuuluminen Lohjan kauppalanhallitukseen.
Ennen torin kiveämistä aukealla oli pelattu pesäpalloa. Yhden toriottelun kokoonpanoon oli kuulunut Nurmen veljeksistä Toivo, joka edusti Lohjaa, vaikka toimi vahtimestarina Helsingin työväentalossa. Itse pelissä hän oli tullut lyöntivuoroon vain todetakseen, ettei pysty pelaamaan, kun vatsaan koskee ihan hirmiästi. Kohta sattui niin, että hänet kiikutettiin sairaalaan hoitoon. Lyöntivuoron tultua, hän oli valitellut.
– Em mää pysty lyömään, kun vatsaan sattuu kamalasti. Tuota pikaa maha oli niin kipeä, että Toivo vietiin sairaalaan. Silminnäkijät aprikoivat, että mikähän sille mahtoi tulla, kun simmottis kesken ajolähdön? Kohta suusta suuhun leviävä uutinen kertoi, että Toivolta oli umpisuoli puhjennut. Hyvän hoidon myötä Lohjalla voitiin todeta potilaan toipuvan; asiasta oli selvitty säikähdyksellä. Ja kohta joku käänsi tapahtuneen vitsiksi.
– Sillo ku Nurme umpisuali puhkes, niin koko tori ihan lainehtis herneist. Kuinka niin? joku kysyi. – katso ku hän oli juur enne pelii syäny iso lautasellise hernesoppaa.”
Traaginen matka
Toivo oli ehtinyt jo toipua, kun Louhen nyrkkeilijät lähtivät Hankoon TUL:n piirikilpailuihin kevättalvella 1934. Kisoihin osallistui myös veljessarjan Usko. Päivä oli edennyt lohjalaisurheilun surullisimpiin hetkiinsä. LU uutisoi nyrkkeilykilpailuista seuraavaa. ”Nyrkkeilyottelua oli käyty ensimmäinen erä puoliväliin, kun Usko oli saanut iskun palleaan ja joutunut kanveesiin. Hän oli ottanut lukua viiteen, ja ottelu jatkui erän loppuun. Toisen erän kahden minuutin kohdalla, vastustaja löi vasemman suoran kohti Nurmen kasvoja, jonka Usko otti kintaisiinsa. Sitä seurasi oikea koukku pallean yläosaan vasemmalle puolelle rintaan. Isku ei ollut sanottavammin voimakas, enempää kuin sääntöjen vastainenkaan. Nurmi suistui hiljaa valittaen kanveesiin. Usko vietiin pukuhuoneeseen, jonne saapunut lääkäri antoi kanferttiruiskeen ja tekohengitystä, mutta sydän oli lakannut lyömästä.
Nurmi oli 23-ikäiseksi ehdittyään nyrkkeillyt nelisen vuotta ja oli hyvin pidetty urheilutoverien piirissä. Nurmen hautajaisista muodostui vaikuttava surujuhla, joka pysäytti kauppalan, sillä niihin osallistui yli tuhat lohjalaista. Tilaisuus oli ollut erityisen raskas Uskon viimeiselle vastustajalle. Usko oli kihloissa Urho Huldénin tädin kanssa. TUL toimikunta käsitteli kuolemantapausta ja päätti, että kilpailija joka tulee tyrmätyksi, joutuu huilaamaan pidemmän aikaa. Louhessa nyrkkeiltiin kilpaa seuraavan kerran yli 10 vuoden päästä.
Louhi oli edennyt heinäkuussa 1937, 1- ja 5 km:n pyöräilyn rata-ajoihin, että 20 km:n maantieajoon. Osallistujia oli 27, joiden keski-ikä oli alle 20 vuotta, mikä kertoi lajin kohoavasta suosiosta. ”Kilpailu oli kehittynyt 5 km:n viimeiselle kierrokselle, jossa Louhen Eero Nurmella oli yläkurvaan tultaessa pyörän verran etumatkaa. Silloin Pontevan Toivosen etupyörä oli osunut Nurmen takapyörään, josta hän suistui nurinniskoin, jonka perästä tuleva Louhen Sevon ajoi Toivosen yli. Nurmi voitti ajalla 8.42,3.” Lääkäri oli todennut, ettei yliajosta syntynyt vammoja. Eero oli Tuula Jämsenin, että Matti Nurmen isä.
Saman vuoden joulukuussa TUL:n nyrkkeilijät olivat tekemässä matkaa ”maaotteluun” Norjan Työväen nyrkkeilijöitä vastaan. Kilpailut oltiin radioimassa Suomeen. Siksi TUL ehdotti toimittaja Lauri Nurmea selostajaksi.
Tippaus: Talvisodan jälkeen valtiovarainministeri Mauno Pekkala oli ilmoittanut valtion kassan olevan niin tyhjä, ettei rahaa riitä urheiluun, joten urheiluavustukset putosivat melkein 40 %. TUL-lehden toimittaja, Lauri Nurmi, oli tutustunut Ruotsissa suosittuun Tipstjänst- veikkaukseen. Hän esitti TUL:n liittotoimikunnalle otettavaksi mallia naapurin ”tippauksesta”. Asia eteni TUL – SVUL – SPL neuvotteluiksi, jossa polkaistiin pystyyn veikkaustoiminta Tippaustoimisto Oy:n nimellä. Laurin tehtävät laajenivat radion urheiluselostajana. Virkkalassa Kiri oli ollut valppaana ja ryhtynyt heti elokuussa veikkauksen asiamieheksi.
Tippaustoimisto Oy. oli osinkoa jakamaton yhtiö, jonka ylijäämä luovutettiin Opetusministeriölle. Se päätti varojen jakamisesta. Helmikuussa 1941 nimi muutettiin Veikkaustoimistoksi.
Veikkaus oli esimerkki siitä, kun ahdistaa, ihminen keksii ulospääsyyn ongelmista ja niin urheiluseurat pääsivät aneemisesta rahavajeestaan.
Vakioveikkauksen ensimmäinen kohde oli ollut yleisurheilumaaottelu Suomi-Ruotsi-Saksa. Lisäksi kohteina oli jalka- ja pesäpallo-otteluja. Ensimmäisen pelikierroksen houkuttimena oli itse Paavo Nurmi. Pelattu kierros osoitti liittojen iskeneen kultasuoneen. Sarakkeita täyttyi ensimmäisellä kierroksella 140 000 kpl.
Lauri Nurmi oli ollut erinomaisen aloitteellinen, joten hänestä tehtiin TUL-lehden päätoimittaja. (Syöksy 7.3.1927 2§,Uusmaal. 29.7.1927, UmK 6.3.1931, LH s.59, LU 100-v.s.85)
Mirja Ranta 2012,UmK 23.3.1934, TUL Tmi.k. 23.4.1934 6§, UmK 9.7.1937, TUL-tmi:k. 13.12.1927 7§,TUL tmi. k 29.5.1940 1§,15.5.1945, www.veikkaus/historia, TUL 18/40 15§, www.veikkaus/historia
Teksti. Alhola Eino