Kauko Lusenius oli syntynyt vuonna 1919. Poika tuli esiin 12-vuotiaana vuonna 1931, kun hän oli Louhen poikana suorittanut TUL:n urheilumerkkejä. Seuraava lehtien sivuilla huomioitu asia oli, kun Kauko oli osallistunut helmikuussa 1939 Korvenkylän Korvenpoikien ensimmäisen kilpailupäivän 10 km hiihtoon. Lusenius oli sijoittunut toiseksi ennen Elis Backmania. Toisen päivän 30 km:llä Kauko oli taas toinen ja Elis 3.
Louhi kilpaili marraskuussa talvisodan kynnyksellä Nestori Ketolan pokaalista. Kauko oli voittanut kolmiloikan tuloksella 12,32. (LU 10.11.1939) Sota-aikojen kokemuksina Kauko oli kertonut asemasodan aikana järjestetyistä mestaruuskilpailuista, joihin oli osallistunut myös Tapsa Rautavaara. Lohjalla useasti kilpaillut Tapsa oli tullut Luseniukselle tutuksi, joten Kauko oli luvannut toimittaa lomalta tultuaan ”Olulunkylän Tähdelle” keihään. Keosta hankitulla keihäällä Tapsa oli heittänyt Karhumäen kesäolympialaisissa yli 80 m. Se olisi ollut ME, mutta sitä ei hyväksytty, koska keihäs oli osunut kiveen ja mennyt poikki. Kauko kuului ikäluokkaan, jonka sotapolku oli niitä pisimpiä. Ahtaat asunto-olot ja heikko ravinto sotien jälkeen olivat vetäneet yleiskunnon huonoksi. (LU 29.6.1962)
Isompaa nousua otsikoihin Lusenius alkoi tehdä kesällä 1948 Lontoon kisojen olympiakarsinnoissa. Hän juoksi 3000 m esteissä oman, että TUL:n ennätyksen, mutta jäi neljänneksi.
Seuraavan vuoden Kalevan Kisoissa hän voitti hopeaa, joten hänelle aukesi maaotteluedustus Ranskaa vastaan, jossa hän sijoittui 2. Seuraavana vuonna hän voitti TUL:n mestaruuden 3000 m esteissä.
Yleisurheilun olympiakarsinnoissa kesällä 1952, Lusenius teki elämänsä juoksun 3000m. esteissä sijoittumalla toiseksi. Lusse onnistui loppukirissä niin hyvin, ettei ollut uskonut kykenevänsä sellaiseen. Samoissa karsinnoissa Virkkalan Kirin Olavi Mäki heitti keihäässä ennätyksensä 68,32. Se ei riittänyt kisoihin, kuten Lohjan Urheilijoiden Peltomäen yritys 5000 m:llä. Hän jäi kuudenneksi. Korkeushyppääjämme (Willy) Lindeberg ja Illi putosivat olivat pudonneet jo alkuvaiheessa.
Haastattelua tekevä Ilta-Lohja oli vetänyt yhteen Kauko Luseniuksen urheilua vuonna 1992. Kauko kertoi ahtaiden asunto-olosuhteiden ja heikon ravinnon vetäneen sotien jälkeen kunnon heikoksi, jolloin hän oli sairastunut punatautiin. Siksi haaveet osallistumisesta Lontoon olympialaisiin vuonna 1948 olivat sortuneet ratkaisevan karsintakilpailun loppuhetkillä; vatsahermot muistuttivat vanhasta taudista. Aikojensa tavoista hän huomautti, ettei normaali-aikuisen tule juoksennella maanteillä. Siksi hän otti tavakseen kävellä asutuksen laitaan, ennen kuin kehtasi aloittaa harjoitukset. Kaiketi ihmiset olivat tuolloin vielä niin tiukasti arjen työhön sidottuja, ettei ollut sopivaa juoksennella, hyppiä, tai heitellä kaiken maailman urheilukilpailuissa. Käytännössä nuori urheilija lopetti juoksemiset ”turhanpäiväisyyksinä” armeijan jälkeen, jos ei selkeästi ollut edellytyksiä pärjätä urheilijana.
Sotien jälkeen Kauko oli ollut töissä Lohja-Kotkassa, jossa hän purki junista hiili- ja suolavaunuja. Jos aamulla pulssi oli korkea, tiesi, ettei illalla tarvitse mennä lenkille. Ennen vuoden 1952 olympialaisia, Lusse oli joutunut röntgentutkimuksessa. Tohtori oli ihmetellyt kuormien purkajan pölyisiä keuhkoja. Tähän Kauko oli todennut: se on varmaanki semmosta suolapölyä. Suolapitoisuudesta kuultuaan tohtori oli lohduttanut sanomalla. – No, kyllä se siitä sitten liukenee. LU-kolumnisti Kiikari (Osmo Renvall, Urheilijoiden sihteeri) totesi Helsingin olympialaisten kynnyksellä, ”kisoihin osallistuu myös yksi Länsi-Uusmaalainen, Kauko Lusenius. Kuka näki Kaukon harjoittelevan ymmärsi, että mies oli vakavissaan. Se, että pääsit Suomen olympiajoukkueeseen oli suuri saavutus. Sinä olet sen ansainnut, jos kuka. Olet tänä kesänä jo yllättänyt useasti, odotamme vielä yhtä ja toivotamme Sinulle menestystä tulevassa kamppailussa.” Lohjalainen kannustus oli aitoa. Siksi sitä arvostettiin etenkin louhessa, kun tiedettiin miltä suunnalta kannustus oli tullut. Heinäkuun lopulla, olympia-areenalla elettiin 3000 m esteiden edellä lohjalaisittain jännityksen hetkiä. Odotukset olivat korkealla. Kilpailuissa Lusenius oli sortunut liian lujaan alkuvauhtiin ja putosi kokonaan pois pelistä. Kiusallinen vaiva oli uusiutunut lohjalaisten pettymykseksi. Lussen ennätys 3000 m esteissä oli 9.01,0.
Helsingin kisojen toinen lohjalainen, helsinkiläisseuraa edustava Toivo Telen osallistui kuulantyöntöön, jossa ei edennyt tuloksella 14,30 alkukilpailuja pidemmälle. Sijoitus 15. Jonkinlaisen hyvityksen hän sai Kalevan kisoissa voittamalla hopeaa. Urheilu oli ollut eduksi Toivolle, joka oli palkattu ison helsinkiläisfirman edustusauton kuljettajaksi. Helsingin kisoihin osallistui myös, Hangossa vuonna 1929 syntynyt Ragnar Graeffe. Kisoissa hän juoksi 400 m ja 4×400 viestin, mutta ei päässyt alkueriä pidemmälle. Ragnar oli sijoittunut SM-kisoissa vuosina 1950 – 54 kolme kertaa hopealle. Lisäksi hän oli voittanut EM-kisojen 4×400 viestissä pronssia vuonna 1954. Terveystalon valmistuttua vuonna 1955, Lusenius oli palkattu taloon vahtimestariksi.
Teksti Eino Alhola