Kauppalan palokuntaan oli liittynyt urheilumies Matti Leivo jo vuonna 1947. Heti seuraavana vuonna hän oli innoittanut Lindén Annelia lähtemään pesäpallotuomariksi valmistavalle kurssille Pajulahteen. Annelin päästyä perille, hän huomasi olevansa ison joukon ainoa nainen. Kohta sen jälkeen Louhi kävi yleisurheilun seuraottelua Tapanilan Tarmoa vastaan. Kisa eteni viilenevän ehtoon huipentumaan ja Rannan Mirjan viimeisen suoritukseen kuularingissä. Mirja oli ollut kireänä, koska työnnöt olivat epäonnistuneet. Eikä asiaa helpottanut se, että hänen tuloksesta riippuu, voittaako Louhi kilpailut vai häviääkö. Häneltä kaivattiin normaalisuoritusta, mutta ne paineet… Leivon Masa oli kiiruhtanut sähköistyneen kuularingin ääreen ja ruvennut äänekkääksi.
– Jo on se nyt merkillistä ettei sen vertaa, että… Mirja oli semmoisesta melkein riemastunut: ruveta nyt tommittis vinoilemaan kesken kilpailujen, vaikka… ”Kiehuva sappi” oli mennyt kuularinkiin – ja kas, hän täräytti ennätyksensä. Tuloksen tehtyään Mirja oli tuijottanut Masaa vihaisena. Vinoilija ei pienistä säikähtänyt vaan totesi suu virneessä: ”Kyllähän mä tiäsin, että Mirjaan voi luottaa, kun se vaan viitsii.”
Matti Leivo oli selvittänyt talvella 1952 Louhen nuorisotoimintaa LU:ssa: Seura oli aloittanut poikien lennokki-, lehtisahaus- ja postimerkkikerhot, sekä tyttöjen neulonta- ja kudontakerhot. Jotta nuoret ja heitä pienemmät tulevat huomioiduksi, Louhi palkkasi kesäsesonkia varten ohjaajaksi Kalervo Laakson.
Harjun koulun laajentamisen yhteydessä vuonna 1950, sinne oli rakennettu upea voimistelusali. Kuitenkaan sieltä urheiluseurat eivät saaneet harjoitusvuoroja. Urheiluväki alkoi hermostu, joten se oli kokoontunut helmikuussa 1952 ol. Keon ravintolaan. Urheilijoiden Reino Höysniemen ja Louhen Leivon johdolla ihmeteltiin: miksei pääse iltaisin harjoittelemaan? Joku jankutti koripallojen likaavan seinät ja neonvalotkin (loistevalaistus) rikkoontuu. Vastaväite. – Ei öljymaalatut seinät pilaannu pallojen pompuista ja valaisimille voidaan rakentaa suojaukset. Asialle nyökytteli 1500 lohjalaisen painoarvo ja vihdoin ovet avautuivat myös heille
Louhi-Leivon Lea-vaimo oli ommellut Louhen pesäpallojoukkueelle punaiset peliasut, joihin antoi ilmettä valkoisen kapeat raidat. Lyhyitä hihoja täydensivät valkoisten aluspaitojen hihojen suut. Pelihousujen lahkeet olivat kietaistu kuminauhoin vain hitusen polvien alapuolelle, ”ettei puntit lepata kesken kiiruhtavan kunnarin.” Asukokonaisuutta täydensi punaiset sukat, joilla peitettiin pohkeet. Pelaajien vasemman hihan kolmikulmaisen kangaslapun nappikiinnitykseen oli kirjailtu pelaajan numero – täydellisyyttä hipoava asukokonaisuus.
Talvella 1955 Louhi oli debytoinut jääkiekossa pelaamalla ottelun helsinkiläistet Karhukissoja vastaan. Saastamoisen Leo oli seissyt louhen maalin vartijana. Ensimmäisen erän jälkeen molari oli näyttänyt Masalle laukauksia torjunutta kämmentä. Ilme kertoi käteen sattuvan ihan himskatisti. (Kyseinen aika ei tuntenut vielä lämäreitä. Se oli mailalla vippaavaa kohottamista, koska mailat eivät olisi kestäneet lyöntilaukauksia). Uuden lajin uudisraivaajana Masa oli kaivanut veskarille työmaarukkasen ja käskenyt vetämään se oman hanskan suojaksi, jotta kätönen lakkaa mustelmoitumasta. Kohta sen jälkeen Laakson Kalervo (Kartaani) lahjoitti herkän kämmenen Leolle Amerikka-lahjansa, baseball-räpylän ja Leo noukki kiekkoja kuin sieppari ruispellossa.
Urheilupolitiikan lämpötilan nosteessa syksyllä 1956, Louhen Matti Leivosta tehtiin Lohjalla TUL-riitojen henkilöitym. TUL vaati hänen eroavan Urheilun Tuki Ry:stä, tai hänet täytyy erottaa Louhen jäsenyydestä. Leivo ei eronnut, joten johtokunta ”eroitti hänet Louhen jäsenyydestä.” Katsos se oli sillä viisiin, että kolme jäsentä oli äänestänyt erottamisen puolesta, yhden äänestäessä tyhjää ja kolmen pidättäytyessä äänestämästä. Masa valitti erottamispäätöksestä, joten jäsenet kutsuttiin koolle ilmoittamalla asiasta pylväsilmoituksin ja Uusmaan Kunnallislehdessä. Erottamisesta käytiin palokunnan talolla 44 puheenvuoron (torilla) keskustelu, äänestettiin ja hupsista, Leivon jäsenyys palautettiin (äänin 44-31).
TUL:n sisäisten riitojen takia Louhen jääkiekkoilijat olivat erkaantuneet Lohjan Kiekko-Veikoiksi vuonna 1959. Tammikuussa 1960, Salon Pallo oli tullut LKV:n vieraaksi. Joukkueiden kapteenit Salon Sirva ja Lohjan Zweygberg olivat kohteliaina ojennelleet 20 asteen pakkasessa kukkia toisillensa ja toivottaneet toinen toisilleen pelionnea niin sydämellisesti, että melkein halasivat toisiansa. Entä sitten? Tuomari ei ollut saanut peliä kunnolla edes käyntiin, kun kapteenit karkasivat toistensa kurkkuun. Kipparit jatkoivat peliä pitämällä jäähypenkin lämpöisinä. Sirva-Zweygberg-esimerkistä kuumentuneita pelaajia vihellettiin tämän tästä jäähylle. Rantakenttä eli suurta urheilun juhlaa Masa Leivon koilotaessa kovaääniseen. ”Arvoisa yleisö, sallittakoon huomauttaa, että kyseessä on Salon ja Lohjan välinen ystävyysottelu.”
Miksi elää, kun…
Kiekkoilun suosio lisääntyi yhtä nopeasti kuin televisioiden myynti. Siksi Louhessa oli viritelty ajatusta myydä kaukalon liepeiltä mainostilaa, joita kauppiaat ym. sitten voisivat ostaa. Jotta kylmissään tärisevän yleisön saa lämpimäksi, Masa muutti äänensä teennäisen asialliseksi. – Tarjolle tulevien mainosten tulee olla asiallisia, joten esim. sellainen mainos, jossa sanotaa: ”Miksi elää, kun Lämsä hautaa halvalla, ei käy.” (Lämsä oli paikallisen hautaustoimiston elinkeinon harjoittaja). Paleleva katsomo lämpeni Leivon heitosta. Sen sijaan Lämsä oli nippa nappa, ettei vienyt elinkeinon pilkkaavaa asiaa oikeuteen. Kyseisessä jääkiekko-ottelussa Salon voitti LKV:n 8-4. Kyseistä SalPa-joukkuetta johti sittemmin lohjalaistunut Pentti Siimesvaara. Hän totesi taannoisten pelien ilmapiiristä. ”Mentiin pelaamaan mihin tahansa, samanlaisia hulluja ne oli joka paikassa.” (Mirja Ranta, Anneli Linden 2012) LU 20.2.1952, Louhi jk 24.1, 13§,7. 1952 6§, Louhi jk.4.5.1953 3§, LU 1.3.1955, Louhi Jk.28.9. 14§, 16.10 2§, 1.11.1956 4§, LU 9.1.1960)
Teksti Eino Alhola