Seppo Leinonen on syntynyt Vaalan kunnan Säräisniemen kylässä vuonna 1952. Urheilu-ura oli alkanut tavanomaisesti Sepon voittaessa vuonna 1959 koulun kilpailuissa kahden km. hiihdossa toisen palkinnon. Vuonna 1963 ja -64 hän voitti Kainuun piirikisoissa hopeaa ja pronssia. TUL:n piirin kisoissa 14-ikäisenä, urheiluun suuntautunut sijoittui kakkoseksi. Leinonen palveli Suezilla YK- joukoissa vuonna 1973. Sen jälkeen hän läksi faijansa kanssa Muhokselta Lohjalle ja heinäkuussa 1975, Seppo oli siirtynyt IVO:n palkkalistoille Inkooseen. Vuonna 1978 IVO-mies innostui uudelleen Sokos-juoksusta. Sen jälkeen Segerin Kalevi laati ohjelman maratonia varten. Aikaa oli 4 kk, mikä oli Kallunkin mielestä liian vähän. Kuitenkin Hartolassa 1. maraton oli edennyt aikaan 2.48 21.
Vuonna 1981, Seppo oli kilpaillut 100 km Suomi juoksussa neljänneksi, joka vei päivästä 8 tuntia 17 min. Näin ultramaraton tuntui omalta lajilta. Vuoden 1983, Hartolan 100 km:llä hän taivalsi 2. ajalla 7.45. Outo havainto. ”ikämiehet etenivät yleisen sarjan juoksijoita nopeammin.” Samana syksynä oli Suomen 1. vuorokauden juoksu Oulussa Seppo oli 3. 206 km 970m. suorituksella (LU 9.7, 1.9.1983)
Oulu on Odessan ystävyyskaupunki, jonka edustusjoukkueessa Leinonen juoksi vuonna 1987. Kisaan osallistui 1538 juoksijaa10:stä eri maasta. Juoksu meni niin kuin ”huh hah hei” – aika 7.08,58 ennätys edelleen. Seppo sijoittui 3. Reitillä oli vain kolme huoltopistettä. ”Juoksin venäläisen rinnalla ja kaverin joukot alkoivat juottaa ja syöttää suolakurkulla ja mustalla leivällä – myös minua, eikä voimat ehtyneet. Kun huolto toimi, tultiin melkein käsi kädessä maaliin. Sain palkinnoksi saunakiukaan, annoin palkinnon hänelle, sekä Niken tossut. Stefan Began oli kaverin nimi. Hän oli tossuista onnessaan.” Sepon unelma eli – joskus vielä Spartassa kolmen joukossa. (LU 18.4.1987)
Luovuttamaton tuska
Kesäkuun LU 1988: ”Seppo oli osoittanut uskomatonta sitkeyttä Hannoverissa 400 m radalla 24 tunnin juoksussa. Hän taivalsi tossut leikattuina, koska neljän varpaan kynnet oli jouduttu poistamaan. Kynnet olivat ainakin osittain kasvaneet takaisin, koska Seppo osallistui Kreikan Spartan 250 km juoksuun. Aikaa oli vierähtänyt 29 ½-tuntia. Hän sijoittui 4. Juoksun jälkeen lohjalainen oli kiivennyt Leonidan patsaalle. ”Tuntui mahtavalta ja yleisö oli ollut haltioissaan.” Juoksun jälkeen ”joku” suomalainen oli tullut jututtamaan Seppoa ja kysynyt, mitä hän haluaisi. Juoksija vastasi haluavansa päästä lentokentälle. Se järjestyi. Kysyjä oli Suomen Kreikan suurlähettiläs Ralf Friberg. Toukokuussa 1989, Sveitsin 24 tunnin juoksussa Leinonen teki Suomen ennätykseen 224 km 687m. (LU 23.6.1988, 8.1.1988, 6.5.1989)
Leinonen oli keväällä 1991 tehnyt historiaa Ranskassa; juoksi kahden vrk:n Suomen ennätyksen 332 km 170 m. Kisaan oli hyväksytty 26 parasta ultrajuoksijaa 12 maasta. Seppo oli huilannut 25 tunnin jälkeen yhden tunnin ja jatkoi kisaa. Leinonen oli 39-vuotiaana kilpailun kolmanneksi nuorin osallistuja. (LU 4.5.1991)
Kreikassa oli vuonna 1992 lämmintä parikymmentä astetta. 80 km. kohdalla kohtasin Roy Birrung’in, juostiin yhdessä. Pikkuhiljaa noustiin kohti kärkeä. 225 km. kohdalla hollantilainen keskeytti. Kuusi km. ennen maalia päätettiin juosta käsi kädessä maaliin. Kolmas sija molemmille. 27 tuntia 56 min. 32 s. Ainutlaatuinen tapaus. Spartan kadut olivat täynnään ihmisiä. Ajatus oli nousta 1. ja viimeisen kerran palkintopallille Spartathlonissa, ja niin tapahtui.
Seposta oli The Times – lehdessä iso juttu. (Kuva Seppo Anttila Juoksija – lehti 2008)
Toukokuussa 1992 juostiin Nuorgamista Helsinkiin 1396 km. 13 pvä. 23 tuntia 15 min. Se oli IVO- synttärijuoksu. Täytin 40-v ja IVO 60-v. Jouduttiin odottaa Keravan hotellissa, koska piti olla maalissa vasta 14 pvä. television takia. (LU 14.5.1992)
Lokakuussa 1997 Seppo hiipui Kreikassa sijaluvulle 18. ajallaan 31 tuntia, 9 minuuttia. Se oli hänen 13. juoksunsa 245,3 km:n Spartathlon-juoksussa. Hän jäi miltei neljä tuntia vuoden 1992 ajasta. Kilpailun aikana lämpötila nousi korkeimmillaan 24 asteeseen. 106:n kilometriin asti kaikki oli hyvin. Totaalisesta sammumisesta kertoo se, että viimeiseen 55 km:n kului aikaa kahdeksan tuntia. Loppumatkalla hän sai puhtia, kun kaksi tyttöä antoi hänelle kauniita kukkia pyytäen viemään ne Leonidan patsaalle Spartaan. Kukkalähetiksi Seppo valikoitui siksi, kun hän yritti niin lujasti. Yhdeksän km. ennen maalia Seppo kertoi tahtovansa nukkumaan pariksi tunniksi. Huollon hierottua verenkiertoa jäykistyneille jaloille, hänet tuupattiin matkaan. Hän suoriutui maalin hoippuen ja kukat hän asetti patsaan juurelle. (LU 4.10.1997)
Karmein kokemus oli vuodelta 2002, jolloin, hän joutui kävelemään viimeiset 165 km. kun nesteet eivät imeytyneet ja paino putosi 62:sta kilosta 55:een. Legendaarisen utrajuoksun läpikäynti on kuin vuoren valloitus, totesi Ari Päivinen. (LU 12.4.2002, Endurance ultrarunning)
Lohjan City-Market sponsoroi 12-tunnin juoksua pysäköintihallissaan, jossa parikymmenetä ultrajuoksijaa juoksivat 250 m. radalla Lohjaa maailmankartalle. (LU pääkirj. 25.2. 2004)
Talvella 2005 Seppo läksi Kreikan vuorokauden juoksuun, jossa hän eteni 186 km. ja sijoittui 3. Hänen SE on 234 km. oli jo vuodelta 1989. (LU 15.3.2005)
Seppo oli varttunut jo 53-vuoden ikään, mutta se ei menoa haitannut, sillä Töysän 24-tunnin juoksu eteni rutiinilla 172 km, jonka myötä hän sai kumartaa 2. palkinnon. (LU 27.5.2005)
Kreikan Loutrakissa 7 vrk:n kisassa vuonna 2006 6 vrk. jälkeen matka oli edennyt 120 km/vrk-vauhtia. Silloin matkanteko vielä sujui. Paino oli pudonnut 2 kiloa. Loppua kohden ahdisti, mutta silti syntyi SE 731 km, mikä tiesi kakkossijaa. Lisäksi Seppo vieraili Japanin Sakurassa, jossa sijoittui parhaiten eurooppalaisista.
Seppo oli tehnyt Spartathlonin 245,3 km:stä perinteen, sillä hän oli ensimmäinen, joka oli juossut kisan 15 kertaa. (LU 11.4.2.10.2006)
Ihmisiä oli alkanut laajemmalti kiinnostaa ultrajuoksut, joten Lohjalle perustettiin Suomen ensimmäinen Endurace- ultrajuoksuun keskittävä seura kesäkuussa 2006. Seurassa oli vuonna 2008 jo 130 jäsentä, joista 30 naisia. Jäsenistö kattaa alueet Tammisaaresta Ouluun. Maratonia pidempien juoksujen filososfia on lyhyesti poistaa stressiä ja pienentää vyötäröä, totesi paimiolainen Maria Tähkävuori. Asiayhteydessä tehty yhteenlasku kertoi Seppo Leinosen juosseen kuudesti maailman ympäri. Leinosen pitkä taival oli saanut alkunsa vuonna 1981, jolloin hänen aloitus-100 kilometrinsä vei aikaa 8.17… Sponsorien hakemisessa oli oltava leikekirja mukana, että johtajat sai ymmärtämään mistä oli kyse.
Vuonna 2007 hänet palkattiin Lohjan Liikuntakeskukseen ja elokuussa, kuntoiluun innostamiseksi ihmisiä houkuteltiin harjumaaston 2-4 tai 8 km:n ”Leinosen Lenkille”. Seppo oli Lenkin edellä todennut Helsinki City-maratonin olleen vain verryttelyä ennen Kreikan 24-tunnin urakkaa. Seppo oli ”verrytellyt ko. maratonin jo 27 kertaa. Kreikassa hän oli keskeyttänyt 211 km jälkeen 36 asteen helteessä. Sitten mies uupui ja keskeytti. (LU 21.8, 1.10.2007)
Joulukuussa Seppo oli saanut japanilaisvieraita, jotka olivat osallistumassa Suomen 1. 24 tunnin sisähallikisaan Espoossa. Lohjalainen Endurance Ultrarunning Team toimi kilpailun järjestäjänä, jossa oli 100 osallistujaa. Leinosen SE 24- tunnin juoksussa on 223 km. (LU 1.12.2007)
Teksti Eino Alhola