Lohjan uusitulla urheilukentällä oli järjestetty kesäkuussa 1933 urheiluneuvoja- poikaurheilukurssit, joihin oli osallistunut 116 poikaa. Ohjaajana oli toiminut mm Eino Kuisma. Hän oli jatkanut SVUL:n aktiiviurheilijoiden harjoitusleireillä valmentajana eri puolilla maata seuraavanakin vuonna.
Kuisma oli edennyt Gamisch-Partenkichen olympiakisoissa Jugoslavian hiihtojoukkueen valmentajaksi vuoden 1936. Balkanain maa oli sijoittunut 4×10 km:llä kymmenenneksi. Se oli sama kisa, jossa Kalle Jalkanen oli pudottanut kesken ankkuriosuuden tekohampaansa, poiminut arvokaluston suuhunsa, sännännyt ohi hiihtäneen norjalaisen perään ja kumartanut lopulta Suomelle kultaa.
Kuisma oli toiminut em. aikoina Lohjan Kalkkitehtaan ammattikoulun urheilun opettajana ja oppilaskodin kaitsijana. Kevään LU kertoi Eino Kuisman ryhtyvän ohjaamaan urheilijoitten valmennusta. ”Täkäläinen urheiluelämä ei ole pystynyt nostamaan pinnalle mitään huomattavia tekijämiehiä, sillä täältä on puuttunut tietoperäinen valmennuksen pohja. Kuten tunnettua, kauppalan urheilijoita kehotettiin toukokuun viidentenä päivänä saapumaan klo 18 urheilukentälle.”
Louhen Erkki Nyqvist oli 200- ja 400 m juoksija, joka tuli toimeen myös Kuisman kanssa. Tämä oli neuvonut Erkkiä keskittymään pidemmille matkoille. Erkki ei ymmärtänyt kuunnella asiantuntijaa, ennen kuin vasta urheilu-uransa ehtoopuolella.
Virkkalassa Kirin urheilijoita kehotettiin osallistumaan vakinaisiin harjoitusiltoihin, joita ohjasi Eino Kuisma. ”Harjoituksiin voivat osallistua kaikki Lohjan Kalkkitehtaan palveluksessa olevat urheilijat. Koska meillä nyt on valmentaja, joka osaa ohjata eri urheilumuotoja pitäisi urheilijoiden varata kaksi iltaa viikossa hänen opastukseensa. Pojat – asettakaa päämääränne korkealle. Virkkalassa Kiri oli perustanut uintijaoston, jonka puheenjohtajaksi Kuisma oli valittu.
Lohjalla teollisuuslaitoksilla lisääntyi vuonna 1937 mielenkiinto saada työväestö osallistumaan urheiluun. ”Urheilukenttien, uimalaitosten, hiihtomäkien j.n.e rakentamisen lisäksi, tehtaisiin palkattiin liikuntakasvatusohjaajia. Niiden ohjelmaan lisättiin kilpailuja, jotka tunnettiin Lohjallakin ”Tehtaan olympialaisina”. Lohjalaistehtaiden rintamassa olivat Lohjan Kalkkitehdas Oy, Lohjan Selluloosa Oy ja Oy Lohjan Faner Ab. Lohjanvesistön Metsä Oy. Liikuntaohjaaja Eino Kuisma oli suunnitellut ohjelman, jonka ensimmäinen osakilpailuun osallistui 838 henkeä. ”Tästä joukosta löytyy kykyjä, jotka kamppailevat jatkossa voitoista muuallakin”, oli Kuisma todennut.
Kuismaa tyydytti ”puulaaki-olympialaiset”, joiden jälkeen hän keskittyi Lohjanselän hiihtoihin. ”Lohjan Reiman hiihto- ja mäenlaskukilpailuissa Lohjanharjulla oli 500 hengen yleisö, joka todisti 30 km hiihdon ykköseksi kiiruhtaneen Virkkalan Kirin Eino Kuisman. E. Artjoki Nummen Kipinästä oli tullut toiseksi ja….” Kuisman uskottavuus valmentajana oli taattu, koska hän oli erinomainen esimerkki urheilijana.
Muuttolintujen tehdessä tuloaan, Kuisma oli lähdössä Jugoslavian Zagrebiin valmentajaksi 2,5 vuoden ajaksi.”Se on lohjalaisurheilulle murheenkryyni”, oli LU todennut. (Tänään murheenkryyniä sovitettaisiin toisenlaisiin asiayhteyksiin).
Kuisma oli Urheilijoiden puheenjohtajana vuosina 1941- 48 ja 1954-55. SVUL oli hajasijoittanut urheilun vaikuttajia eri puolille maata TUL-seurojen vastapainoksi. Kuisma oli tinkimätön järjestömies, joka oli myös SUL:n johtokunnan Työvaliokunnan jäsenyyden lisäksi Liittovaltuustossa ja Teknillisessä valiokunnassa. Lokakuussa 1938, Lohjan Reiman (vanhasta muistista käytettiin vanhaa nimeä) joukot olivat lähteneet suunnistamisen harjoituskilpailuihin kauppalan kouluaukiolta
klo.7,15, suuntana Siuntion takametsät. Kilpaan osallistuivat Kirin, Åsvallan Urh. ja LFU:n urheilijoita. Kilpailuissa E. Kuisman vahva veto toi hänet voittajana maaliin. Kakkoseksi kiiruhtanut Kirin B. Blomberg oli hävinnyt lähes puoli tuntia. Kuudenneksi sijoittunut A. Ahtila nöyrtyi jo melkein tunnin. Lohjalaissuunnistus oli ottanut ensiaskeleitaan hetkillä, jolloin Kuismalla oli homma hanskassa ja pää kylmänä.
Hiihtokurssi:
Valmentaja – hiihtäjä Kuisma toimi talvella 1939 luennoitsijana Lohjan Urheilijoiden hiihtokursseilla, johon kuului hiihtovalmennuksen tekniikkaa, opastusta varusteiden käytöstä, suksien tervaamista ja voitelua. Maastossa oli tehty yleisimmät nousu– ja laskutavat, jarrutuksia suksilla, sekä muita ”kikkoja”. – Ne näkyivät olevan lohjalaisille tuntemattomia, oli Kuisma todennut. Osallistujia oli puolisensataa.
Sotien jälkeen vuonna 1946, Lohjan Urheilijat laajensivat reviiriä Eino Kuisman lähdettyä kiertämään Pohjois-Lohjaa. Ajatuksena oli levittää urheilun ilosanomaa Karjalasta tulleiden siirtolaisten keskuuteen, joita oli evakuoitu Lohjan maalaiskuntaan sodan loputtua. Lisäväki oli innostanut perustamaan Urheilijoille alaosastoja, kuten Hongiston Tarmo 3.5.1946, Virstan Vesa, Niemen Pojat ja Aseman Reima 1950.
Olympiaurheilijoiden leiri järjestettiin Lohjalla toukokuussa 1947. Armas Valste valmensi 200 osallistujan joukkoa, jolla oli tähtäin menestyä Lontoon kisoissa. Leirin isäntänä toimi Urheilijoiden pj. Eino Kuisma. Urheilijat hoitivat käytännön järjestelyt. ”Urheilulautakunta oli pannut kentän ja harjoituspaikat kuntoon. Leiri ei ollut mikään pikkujuttu Lohjan kannalta, koska kotimainen, että ulkomainen lehdistö olivat antanut mairittelevia lausuntoja järjestelyistä, kuin myös ympäröivästä luonnosta.” Harjulle rakennettavaan uuteen koulutilaan oltiin rakentamassa voimistelusalia vuonna 1949. Urheilulautakunnan jäsenenä Kuismalla oli halu rauhoittaa harjualue kansanpuistoksi. Lautakunnan jäsenet L. Lundholm, V. Eklund, A. Ylander, J. Forssman, A. Huldén ja J. Seppälä esittivät yksimielisinä asian viemistä kauppalanhallitukselle.
Olympialaisten lähettäjä
Toukokuussa 1952 ilmeni, että lohjalainen Eino Kuisma oli valittu yhdeksi olympiakisojen lähettäjäksi. Ja kohta Kuisma seisoi olympia-yleisurheilun ytimessä valkoiseen kisavirka-asuunsa pukeutuneena ja starttipistooli koholla komentaen juoksijoita suomen kielellä, – Paikoillenne, – valmiit ja… Tämän harjun kansakoulu sai nähdä myöhemmin kisoista tehdystä värielokuvasta. Reijo Koiviston mukaan lähettäjän vara-aseena oli sotasaaliiksi saatu pistooli, jolla pamautettiin varaslähdöt takaisin. Viranomaisten suhtautuminen pyssyyn oli nuiva, koska siihen ei ollut aseenkantolupaa. Siksi se oli tehty toimintakyvyttömäksi. (www.yleisurheilu.fi/uutiset/jarjestotoiminta/olympiakisojen-starttipistooli-urheilumuseo-kokoelmat)
Kuisma nousi taas esiin vuonna 1957 Suomen kohdattua Saksan yleisurheilumaaottelussa. Kiihkeän ottelun tapahtumista kertoi LU:ssa kilpailujen lähettäjänä toiminut Eino Kuisma: ”Stadionilla oli syntynyt jo 1. kilpailupäivänä väittelyä joukkueiden johtajien kesken 4×100 m viestin johdosta. Jotain oli jäänyt hampaan koloon. Toista kisapäivää ei ollut aloitettu, kun 400 m aitojen ratajärjestyksestä tuli riita. Saksan johtaja oli tiukkana. – Jos (Martin) Lauer ei saa juosta sopivaksi katsomallamme radalla, maaottelu loppuu tähän. Kuisma neuvoi miettimään loppuunmyytyä stadionia. ”Jos yleisö lähetettään kotiin, heille on maksettava rahat takaisin, n. 20 milj. mk.”. – Jos maksatte sen, niin… Saksalaiset miettivät, Lauer riisui verryttelypukunsa ja kisat jatkuivat. Se mitä tulee 4×400 m viestiin, jossa Saksan Haase puristi maaliin vain hiukan ennen Hellsteniä ja hylättiin-perustui sääntöihin, oli Kuisma todennut lopuksi. (Kuva Eino Kuisma LoU albumi)
Pekka Tiilikaisen radioääneen eläytynyt 10-vuotias koki huipentumaa Voitto Hellsten ja Saksan Haasen kamppailtua ankkuriosuudella. Poika tiesi Haasen voittaneen Melbournessa Hellstenin ja taas Haase oli tullut ensin maaliin. Kohta Saksa hylättiin ratarikon takia, joten Hellsten ja Suomi tehtiin maaottelun voittajaksi. Tästä aiheutui Tiilikaisen näkemyksen mukaan stadionilla melkoinen kaaos. Kotona kuuntelevan pikkupojan oikeustaju koki voiton astian makuiseksi, vaikka kuinka yritti suodattaa asiaa sinivalkoisien lasien kautta.
Kuisma oli SUL:n johtokunnan jäsenenä valittu vuonna 1958 SUL:n Nuorisovaliokunnan puheenjohtajaksi. Yleisurheilu-lehden mukaan ”Nappulatoiminta käynnistyi”, kun Eino Kuisma oli toimittanut piireille vuonna 1960 neljä erilaista toimintaohjelmaa, jotka olivat tarkoitettu alle 15-vuotiaille
SUL nimesi heinäkuussa 1960 pidettävään viiden maan nuorten yleisurheilun maaottelun Itä-Saksan Rostockiin, kolmiloikkaan Urheilijoiden Martti Putkosen. Eino Kuisma oli valittu joukkueen johtajaksi.
”Lohjan Urheilijoilla oli asioihin vaikuttavia henkilöitä vuonna 1962, kuten Juhani Seppälä kauppalan hallituksen- ja urheilulautakunnan jäsen ja Eino Kuisma, Suomen Urheiluliiton johtokunnan jäsen.”
Teksti Eino Alhola