Loimaan Jankkoa edustava kuulantyöntäjä Reijo Koivisto teki tutustumistaan Lohjaan kesällä 1953. Sen ohessa hän kilpaili ja voitti kuulantyönnön tuloksella 15,61. Ilahduttavaa, sillä kyse oli Loimaan miehen ennätyksestä. (LU 11.8.1953)
Kesällä 1958 Lohjan urheilukentän katsomo näki Urheilijoiden jäseneksi ryhtyneen Reijo Koiviston, joka oli voittanut kuulassa Suomen mestaruuden tuloksella 16,26. Hän oli hetkeä aiemmin työntänyt Suomen ennätyksen jossain muualla. Katsomossa tiedettiin miehen tulleen Lohjan yhteiskouluun voimistelunopettajaksi. Kuularingin ympärillä tunnelma tiivistyi ja lohjalaiset odottivat, että uusi LoU täräyttää ”sen seitsemäntoista”. Työväenteatterin rutinoima kuuluttaja eläytyi kovaääniseen auki asennossa kaartuvaan kuulaan sen tömähtäessä maahan.
– Nyt tuli uusi Suomen ennätys! Yleisö kuhisi innoissansa ainutlaatuisen etäälle kantautunutta suomalaissuoritusta. Tässä kohtaa 11-ikään varttunut ”asiantuntija” teki omia arviointejaan: pitkälle meni, mutta ei tarpeeksi. Kohta mittamiehet ilmoittivat tuloksen 16,84. Kuuluttajan ennätyshehkuinen ääni muuttui tappion makuiseksi.
– Tulos uupui kaksi senttiä Suomen ennätyksestä ja arviointeja tehnyt ihmetteli: mistähän tämmöinen, uupui – sanana oli Lohjalle ilmaantunut? Kaikkinensa Koiviston kunto oli rautaa. Hän voitti kuulantyönnössä Suomen mestaruuden.
Koivisto oli tehnyt 1. Suomen ennätyksensä vuonna 1955. Lisäksi hän oli voittanut Suomenmestaruudet myös vuosina 1954 ja 1957. Hänen paras tulos oli SE. 16,86 vuodelta 1958. (LU 25.7.1958)
Vuonna 1960 Rooman olympiakisojen jälkeen, Suomessa ymmärrettiin, ettemme kuulu enää huippu-urheilun suurmaiden joukkoon. Muutokseen vaikuttivat mm. elinkeinorakenteen muutos, lue maaltamuutto ja elämää helpottavat asiat, kuten lisääntyneet koulukyyditykset, mopot ja TV- löhöily.
Urheiluvalmennuksessa esim. kuulantyöntäjien ja kiekonheittäjien ei ollut soveliasta nostaa painoja, koska käsityksen mukaan voimanhankinta kangistaa. Ajattelua tuli muuttaa, sillä sillä pituushyppääjä Reijo Toivonen (EM-kisojen 6. vuonna 1971) nosti enemmän rautaa kuin kuulantyöntäjät. Tilannehan oli naurettava. Surkeus vahvistettiin ergometri-pyörillä, jotka antoivat kuulamörssäreille aivan surkeita tuloksia. SUL siirtyi vuonna 1961 lajivalmennukseen, jossa kuulantyönnön vastuu tuli Lohjan Urheilijoiden Reijo Koivistolle. Seiväshypyssä valmennusvastuun otti Valto Olenius ja keihäässä Pihtiputaan Mikko Paananen. (Sv s.236, Fokus Urheilu 2 s. 550)
Lohjalle muuttaneen ominaisuudessa Umk:n haastattelussa kesällä 1962: ”Lohjalla luonto tarjoaa vertaansa vailla olevat mahdollisuudet urheiluun. Kuitenkaan urheilupaikoille ei sovi, että urheillaan tavallisissa arkiasuissa, eikä mukavalta tunnu, kun pukuhuoneissa tupakoidaan. Työpaikkaurheilussa se tuntuu kuuluvan alku-ja loppuverryttelyyn.” (Umk. 29.6.1962)
Koivisto osallistui tiiviisti Urheilijoiden yleisurheiluun. Kesällä 1963, ilon aihe oli LoU:n mestaruuskilpailuissa 15-vuotias Juhani Salovaara, joka oli voittanut yleisurheilussa kaikki 11 lajia, lukuun ottamatta 1000 m. juoksua. (LoU Toim.kert.1963)
Koivisto oli valittu tammikuussa 1965 Lohjan urheilijoiden Pj:ksi, joka jatkui vuoteen 1988. Urheilijoissa varttui kultakimpale, Juhani Salovaara, joka voitti Riihimäellä poikien SM-kilpailuissa kuulan, kiekon ja moukarinheiton. Jussi oli 17-vuoden ikään ehtinyt 189-senttinen ja 90-kiloinen jässikkä. Painonnostoharjoituksilla on lisätty massaa, joten Jussilla on mahdollisuudet kehittyä miltei mihin tahansa. Seuraavaksi Juhanin vuoro tulee poikien Viro-maaottelussa, kertaili Reijo Koivisto. (LU 30.1.1965, 12.7.1966,
Urheilijat saivat riveihinsä urheilijalahjakkuus Markku Tuokon Virkkalan Kiristä. Totta kai Tuokolla oli tähtäimessä menestyä urheilijana. Ihan kaikkien kohdalla niin ei ollut, sillä ”Kirisssä oli aiheuttanut harmia, kun Urheilijat olivat houkutelleet riveihinsä Kirin yleisurheilijoita lupaamalla näille LoU- verryttelypukuja. (Matti Vehkamäki 2015)
Lohjalla uimahallihanke oli etenemässä hyvää vauhtia, joten keväällä 1968 Uimahalli Oy:n hallintoneuvoston pj:ksi oli valittu Kalle Vuorinen ja sihteeriksi Reijo Koivisto. (Lohjan Uimahalli oy Hall.neuvosto 29.5.1968)
Kesällä 1971, tulivat vuoroon Helsingin olympiastadionilla Euroopan mestaruukilpailut, joissa ”Julma” Juha Väätäinen sekoitti urheiluhullun Suomen. Juhan menoa olivat toimitsijoina kisoissa varmistaneet Urheilijoiden Reijo Koivisto ja Ossi Renvall. Heille myönnettiin osallistumisesta ansiomitalit talvella 1972. (LoU hall. 13.1.1972 4§)
Teksti Eino Alhola