Virkby Startin yleisurheilun esiinmarssi 1980-luvulla henkilöityy Kari Kippilään. Ilmeisesti Virkkalan Kirissä oli tajuttu Karin osaaminen, joten seurassa oli päätetty ottaa yhteys Kippilään, jotta hän aloittaisi seuran valmentajana. Kiri oli myöhässä, sillä Kari oli aloittanut Startin yleisurheiluvalmentajana jo edellisenä vuonna Stig-Olof Westerholmin ehdotuksesta. Valmennukseen kuului koko kirjo, hypyt, heitot ja juoksut Määrätietoisen valmennuksen tuloksena taso alkoi kohota piiritasoa paremmaksi. (ViKi 5.10.1977 2§)
Karin suhtautuminen asiaan oli määrätietoista ja kunnianhimoista. Kysymys oli: voiko paikkakunnan junioreista kasvattaa menestyksellisiä urheilijoita? Seuran johto oli alkuvaiheessa halunnut jarrutta menestyksen halua. – Tähtäämme huipulle, tämä ei ole kunto-urheluseura. Sillä hän ei tarkoittanut vähättelevänsä kuntoilua. Kari sanoi valmentavansa, vaikka olympialaisiin asti. Hän huomasi onnistuvansa valmennettavien kanssa myös henkisesti. Kari tähdensi: ei valmentaminen sinällään ollut pääasia, vaan elämäänsä tyytyväiset ihmiset – on edellytys menestyä myös urheilussa. Yhteiskunnallisesti sen arvo on korvaamaton, hän painotti. Esim. hän tiesi valmennettavan kouluvaikeuksista, jossa oppilas oli lyönyt opettajaa. Valmentaja tiesi kyse olevan motivaatio-ongelmasta. Kari alkoi ”vetää oikeasta narusta” ja motivaatio tuli esiin harjoittelussa. Ja mieti, se alkoi näkyä myös koulun oppitunneilla. Valmentajana Kari teki lasten vanhemmille selväksi, ettei heidän tule puuttua valmennukseen. Kari oli luottamuksensa ansainnut, sillä hän painotti kodin ja koulun merkitystä suhteessa urheiluun. Teot puhuvat puolestaan: Ragne Backman 5-ottelussa yli 5600 pistettä ja pituudessa 621. Nina Taipale 100 m 12,34 ja 200 m 24,72. Johanna Asplund korkeutta 181. Kippilä totesi, että hänellä on jo liikaa valmennettavia. Sopiva määrä olisi 4-5 urheilijaa. Jos joku olisi halukas valmentamaan omaksumieni ja suunnittelemin opein, olen valmis antamaan kaiken valmennustietoni käyttöön.
Valmennuksessa Kippilä hioi urheilijan tekniikkaa soveltaen lihaksiston urheilusuoritukseen, joten edes punttien nostaminen ei ole vierasta heille. Valmentaja on jatkuvassa kontaktissa urheilijaan. Silmistä jo näkee, miten valmennus on vienyt kehitystä eteen päin. Kippilä totesi, että tyttöjen harjoittelua tulee valvoa, koska on pelko, että he harjoittelevat liiankin säntillisesti. Nainen on Karin mukaan miestä uuterampi tekemään. Tätä nykyä suomalaiset harjoittelevat liian vähän, koska esim. 70-luvun kovat tytöt harjoittelivat 21 kertaa viikossa. Ragnen kanssa vietiin läpi 10 harjoitusta viikossa. Meillä oli siis varaa lisätä harjoittelua. Selvitin Ragnelle, jos harjoittelet ohjelman mukaisesti kahdeksan vuotta, olet Suomen mestari ja niin tapahtui.
Nina Taipaleen lahjakkuus tuli esiin hyvinä sijoituksina ja aikoina. Niillä kohotettiin olematonta itsetuntoa. Johanna Asplund on korkeushypyn tyylitaituri.
Kippilää kiusasi narina huonoista harjoitusmahdollisuuksista. Jos urheilija haluaa huipulle, se on kiinni tahdonvoimasta, ei olosuhteista. Startin tytöillä on ollut 2-3 kertaa viikossa harjoitukset Otahallissa ja kerran Solvallassa. Muut ajat tahkottiin katulamppujen valossa Maksjoen mäkiä. Muistathan, että Lohjanharjun harjoitusmaastot loivat pohjan Pekka Vasalan kultamitalille.
Tuloksiin päästään kovan työn kautta, ei minkään oikotien kautta. Jos tietäisin jonkun sortuneen ”nappien” käyttöön, valmennusfilosofiani romahtaisi ja löisin kintaat tiskiin. Kippilä tähdensi: Liian nuorena ei saa lähteä ohjelmoituun valmennukseen, mutta kivaa oloa lisääviä kilpailuja on järjestettävä. 10-16-ikäisille tulee koordinaation kehittämisen vuoro ja ohjelmoidun harjoittelun aika. Yksinkertaista, eikö? (TS 11.10.1985)
Kippilä Start-urheilun piristysruiske
Start oli juhlinut 40-vuotista taivaltaan marraskuussa 1985. Juhlissa korostui Karin rooli valmentajana. Seura oli ollut vuonna 1978 III-luokassa, josta noustiin II- I- ja lopulta vuonna 1983 valioluokkaan. Eli kohoamisen tae oli urheilijoiden nopea tuloskehitys. Tilaisuudessa Kari huomioitiin kultaisella ansiomerkillä. Huomionosoitus oli merkittävä, mutta kaikista tärkein Karille oli ollut onnistuminen, minkä oli tehnyt nuorten parissa.
Helmikuussa 1986, Tampereen Pirkkahallissa järjestetyissä SM-kisoissa Startin Nina Taipale juoksi 200 m. ja voitti pronssia. Aika 24.97 oli alle 20-v. sisäratojen SE. Heinäkuussa, Nina voitti 20-vuotiaiden SM-kultaa 100 m:llä. Elokuussa, Startin Katariina Sederholm voitti nuorten maaottelussa kuulan työntämällä ennätyksensä yli 14 m. (LU 3.11.1985, 11.2, 14.8.1986)
Tilinpäätöstä valmentajaurastaan Kippilä teki vuonna 2012. Kari on syntynyt vuonna 1945, sattumoisin samana vuonna kuin Virkby Start oli perustettu. Kari oli ikäistensä tavoin jo pikkupojasta mukana yleisurheilussa itse tehtyine hyppytelineineen, kuten suuren ikäluokan lapsuuteen kuului. Valmentajana hänellä oli silmää havaita lasten ja nuorten eri aikoina tapahtuva kehitys. Esim. Ragne Backmanissa alkoi näkyä ”toivon pilkahduksia” vasta kuuden vuoden uurastuksen jälkeen. Ei tarvitse ihmetellä, jos taustajoukoilla on ollut tekemistä, jotta motivaatio säilyy. Kari katsoi, että valmennus on aloitettava riittävän nuorena, jotta koordinaatio ehtii kehittyä. Korkeudessa flop-tyyli harjoittelu sai tytöt innostumaan; oppivat nopeasti (ennen puberteettia) ja motivaatio lisääntyi hurjasti.
Neljäntoista ikäinen aloittelija on kuin puuhevonen, totesi Kari miltei raadollisesti. Tässä kohtaa todettakoon, että entiset urheilijat ovat järjestään samoilla linjoilla asiasta. Ehkä tästä löytyy menestyneiden urheilijoiden ja ns. innokkaiden vanhempien välinen näkemysero. Vastuullinen valmentaja kokee kunkin persoonan omanlaisenaan. Tekemisen hetkellä valmentajan tulee löytää valmennettavan vahvuudet. Kari oli ymmärtänyt olevansa valmentajana luottohenkilö – ei koskaan kaveri. Hän osasi kaivaa Katariina Sederholmista esiin halun tekemiseen ja luottamaan itseensä. Nuorempien parissa taito kehittyy leikin varjolla. Sen tulee tuntua motivaation säilyttävältä, kivalta kilpailulta.
Ilmeisesti Karilla oli psykologista silmää, sillä kilpailussa epäonnistumisista ei puhuttu. Vasta viikon päästä Kari oli katsonut soveliaaksi kysyä: mikähän mahtoi mennä pieleen? Soulin kisojen jälkeen, hän kysyi Ragnelta vasta vuoden kuluttua. Ragne vastasi: tuli viimeistelyssä tehtyä liikaa paljon. Kari koki saaneensa palkinnon tehdystä työstään, kun Mona- Lisa Pursiaisen soitti ja sanoi. ”Sulla on näkemystä naisvalmennukseen, tuletko luennoimaan seminaariin?”
Jossain vaiheessa koin olevinani hyvä valmentaja, kunnes tajusin varovaisen vaatimattomuuden kääntävän asiat hyväksi. Vaikka tuntuihan se, joka kerta hyvältä, kun Kalevan kisoihin mentiin uusi kilpailija matkassa.
Tappiot ovat tärkeä osa urheilu-uraa, sillä ne silottavat tien huipulle. Sitä ennen urheilija tarvitsee kokemuksia. Mieti, miltä tuntuu mennä kylmiltään yksin hornan kattilaan ja epäonnistua – Joukkuepelaajan on helpompi porukassa kestää paineet.
Nina Sundberg oli kaikkein lahjakkain lupaus urheilijana, Karin mielestä. Kuitenkin hän teki ratkaisunsa ja siirtyi sulka- ja pesäpalloon. Karin katseesta paljastui lievä pettymys. Eikö Nina halunnut sitten harjoitella. Tässä kohtaa Kari piti pienen tauon ja sanoi. – Niin… ja diplomaattisuus lopetti keskustelun siihen. (Kari Kippilä 2012)
Kari oli tilaisuudessa tavata valmennettavansa vuonna 2015, jossa sai palautetta kolmen vuosikymmenen takaa. ”Kari ei jättänyt leireillä oltaessa omiaan edes vapaa-ajallaan lähtemällä kaljalle, kuten monilla muilla oli tapana tehdä.”
Teksti Eino Alhola