Louhella oli ollut pitkät kilpailuperinteet Karjaan- Pinjaisten Uran kanssa. Kesällä 1939, Karjaan Uran Runar Holmberg oli voittanut 16-vuotiaiden 100 m juoksun ajalla 11,9. Poika ymmärrettiin lahjakkuudeksi. Mikä onkaan hänen tulevaisuutensa suomalaisurheilussa, aprikoitiin. Heinäkuussa 1940, ”Uran komeavartaloinen lahjakkuus oli ollut Tampereella TUL:n Poikaurheilupäivillä vallan hurjana voittaessaan 100 m, 800 m ja pituushypyn. Kuulassa ja kiekossa hän sijoittui toiseksi”. (UmK 2.6.1939, 30.7.1940)Välirauhan aikaan keväällä 1941, Louhi järjesti kilpailut, joissa Pitäjänmäen Tarmon V. Peltonen voitti Karjaan Runar Holmbergin ja Louhen ”Erkin”. Nimenä Erkki näemmä riitti, kun kyseessä oli Nyqvist Kallen poika. Runar oli siirtynyt Karis IK:sta Lohjan Urheilijoihin vuonna 1947. Uusi vahvistus sijoittui Kalevan Kisoissa 400 m:llä kolmanneksi ajalla 50,2. Runarin valinta Lontoon olympialaisiin selvisi Vaasassa hänen voitettua Suomen mestaruuden ajalla 49,0.
Runar Holmberg oli osallistunut Lontoon olympialaisissa 400 m:lle, joiden alkueristä hänet ohjattiin laulukuoroon. Se ei lannistanut häntä eikä joukkuetta, vaan Suomi eteni pitkän viestin finaaliin.
Olympialaisten jälkeen Runar kertaili LU:lle kisakokemuksiaan: 4×400 m:n alkuerien sade tehnyt radan vesilammikoiksi, mutta Suomi selvisi finaaliin, jossa juoksin kolmannen osuuden. Argentiinan mies, joka oli juossut 48,2, oli viisi metriä edelläni. Tavoitin hänet ja olin vaihdossa viitisen metriä edellä.
Argentiinalla ei ollut enää mahdollisuuksia. Storskrubb juoksi Suomen ankkurina ja neljännestä sijasta olimme todella iloisia.Loppukilpailusta Italia ja Jamaika olivat jääneet loukkaantumisten takia pois. Jamaikalaisten juoksu oli draamaa; Wint oli kaatunut radalla, jonka jälkeen hän juoksi edestakaisin, rukoili joukkuetoverien itkiessä. Eikä suotta, sillä Jamaika tiesi olevansa maailmanennätyksen ja olympiavoiton äärellä. Heidän maailmansa romahti. (He eivät osanneet kuvitella, että saavat vielä hyvityksen tuskalleen. Se tapahtui Helsingin kisoissa vuonna 1952, jossa Jamaika kohosi urheilun unohtumattomaan glooriaan, johon pääsi osalliseksi myös Harjun kansakoulu. Koululasille oli esitetty Helsingin olympiaelokuva ja kisojen pitkä viesti, jossa Jamaika ja Wint kumppaneineen ottivat hyvityksen Lontoon tappiosta). Suomalaisten yritys menestyä kisojen 10 000 m:llä oli tuskaa; Heinströmin juoksi kaksi viimeistä kierrosta puolittain tiedottomana. Suoranaisella tappelulla hänet vedettiin pois radalta jatkamasta toivotonta yritystään. Hän ei jälkeenpäin muistanut juoksun loppuvaiheista mitään. Se oli sisun näyte, jos mikä. Hauskinta katseltavaa oli se, kun pitkäpartaiset intialaiset sitoivat solmukkeella partansa, ettei se liehumisellaan päässyt häiritsemään suorituksia. Näin tekivät myös korkeushyppääjät.
Lontoon tukahduttava kuumuus muuttui kisojen loppuaikana melkein yhtämittaiseksi sateeksi ja sotien jälkeinen maailmanpolitiikka oli hakemassa muotoaan; kylmä sota teki tulemistaan. Suomi oli kansakuntana vakuuttanut puolueettomuuttaan kansainvälisillä estradeilla. Runarin mukaan, kisojen aikaan puolueettomuuteen liittyi epäilyksiä. Suomen joukkueen edustajien kävellessä Lontoon katuja – huomasivat heitä seurattavan. Pojat päättivät päästä varjostajista eroon. Seuravasta kadunkulmasta he ottivat ’ritolat’ jolloin varjostajat putosivat kyydistä. (UmK 30.7.1948, LU 16.7 20.8.1948, LU 19.8.1952).
Urheilijat tarjosivat kauppalan urheilukentällä 1700 hengen yleisölle kansainvälistä tuulahdusta kesällä 1949, kun 200 m juoksukilpailujen lähtökuopista starttasivat kaksistaan amerikkalaissprintteri Campbell ja Urheilijoiden Runar Holmberg. Jenkki voitti ajalla 22,1. Runarin jälki näkyi piiritason kärkiaikoina 100-, 200- ja 400 m:n juoksuissa. Syyskuussa Runar sai kutsun Suomi-Ranska maaotteluun, jossa eteni 400 m:llä 4. (LU 16.8, 30.9.1949)
Kesällä 1950, Runar juoksi 400 m ennätyksensä 48,8.
Runar vaihtoi Lohjan Urheilijoista Louheen vuonna 1951. Hän joutui liiton vaihdoksen takia joksikin aikaa kilpailukieltoon. Ennen sotia liitosta toiseen siirtymiset eivät olleet aiheuttaneet karanteeneja. Liittojen päästyä asioista sopimuksiin, niihin liitettiin karanteenisääntö. Seuran vaihto TUL:oon oli ollut ihmetyksen aihe siksikin, että suuntaus oli ollut TUL:sta SVUL:n seuroihin. Asialle oli selitys: Runar oli pannut hynttyyt yhteen Sohlbergin Hanskin tyttären kanssa. Ja kun Hanski tiedettiin viimeisen päälle Louhen mieheksi, ei tarvinnut ihmetellä Runarin haluja varmistella rauhanomaista rinnakkaiselo anoppilassa. Kilpailukiellon aikana Runar oli testannut kuntonsa Eläintarhan kentällä. Hän juoksi ratakierroksen aikaan 49,6. Runar oli kilpaillut joulukuussa 1952 kauppalan ”moukaripörssin”. mestaruudesta. Eli, neljännesmailerimme olemukseen kuului myös vahvuus, sillä hän sijoittui voimamiesten lajissa (ilman tasoitusta) kolmanneksi O. Renvallin ja T. Suvisen jälkeen. Moukaripyörähdyksistä ei ollut haittaa, sillä Runar rytmittyi kesään 1953 juoksemalla TUL:n mestariksi 400 m:llä. Aika 49,7
Lopetettuaan urheilu-uransa, Runar tuli esiin Lohjan Järvipäivien ”pääsoutajana”. Eli hän otti vastuun järvitapahtumien onnistumisesta. Holmberg oli syntynyt vuonna 1923 Pietarsaaressa. Hän kuoli Neitsytlinnan maisemissa hiihtolenkkiä tehdessään talvella 1993. (UmK 21.7.1951, Marja Sohlberg 2013, LU 16.12.1952, 17.6.1986)
Teksti Eino Alhola
Runar Holmberg oli mies Lohjan Järvipäivien takana – järvitapahtuman isä ja luoja.
Paikallisurheilun aktiivimies Runar Holmberg sai ajatuksen Lohjanjärveen liittyvästä tapahtumasta kesämökkinsä kuistilla. Katsellessaan ohi verkalleen soutavia veneitä – ja välistä korkein kierroksin möyryäviä pikakiitäjiä – Holmberg oivalsi, että Etelä-Suomen suurin järvi, Lohjanjärvi on kelpo näyttämö muullekin toiminnalle kuin pelkälle lomailulle.
Runar Holmberg kävi urheilijan peräänantamattomuudella pitkät neuvottelut monella rintamalla ja pääsi lopulta tavoittelemaan sa maaliin: Ensimmäiset Lohjan Järvipäivät näkivät päivänvalon kesällä 1986. Runar Holmberg jatkoi Järvipäivien pääsoutajana ja organisaattorina vuoteen 1992. Tällöin Lohjan Järvipäivistä oli jo kehkeytynyt valtakunnallisestikin mittava ja huomattava tapahtuma; osaksi Kalevan Kierrosta Lohjan Järvipäivät tulivat 1988.
