Helvi Hirvonen Savonlinnasta, oli valittu Lohjan Yhteiskouluun tyttöjen voimistelunopettajaksi syksyllä 1928. Hänet tiedettiin varsin määrätietoisena ja innostavana opettajana.
Opettajana hän oli liikunnallinen, mistä kertoo esimerkki: meni jalkaisin Lohjalta Virkkalaan pitämään tyttöjen voimistelutuntia. Rantakentän luistinradan valmistuttua vuonna 1953, vaatimattomuuttaan hänelle riitti avainluistimet.
Helvi oli osallistunut Berliinin olympialisiin vuonna 1936, sillä Suomesta oli lähetetty yli 200 naisvoimistelijaa, jotka eivät kilpailleet, mutta olivat suuressa voimisteluesityksessä. Helvi selvitti matkan kokemuksia kisojen jälkeen LU:ssa: Laivan saavuttua Stettinin satamaan seisoimme jäännittyninä Saksan kamaralla, jossa kuulimme ystävälliset vastaanottosanat ”Finnnische Olympia Turnvor fuhrungsmannschaft.” Olimme tervetulleita esiintymään olympialaisissa. Nousimme isoihin autoihin jokaisella siniristilippu ikkunoista ulkona heilumassa. Asukkaat heiluttaivat ja hurrasivat katuvierillä. Perillä torvisoittokunta suomalaisia kappaleita ja sitten pikajunalla Berliiniin. Asemalla seisoi paririntamassa Hitler-Jungerin tyttökuoro laulaen suomeksi ”taivas on sininen ja valkoinen.” – Kyyneleitä. Sotilassoittokunnan perässä marssimme lerille, missä 600 ruotsalaista ottivat meidät vastaan ja Suomen lippu vedettiin salkoon. Leriasunnoissamme oli ihanat sängyt suurenmoisine pesuhuoneineen puukenkineen, hammasharjoineen, sähkösilitysrautoineen. Seuraavasta aamusta lähtien mentiin juosten joka paikkaan, syömään, jopa lopuksi sänkyyn. Turvallisuudesta oli huolehdittu niin, ettei leirille päästetty kuin ”Olympia-Ausweisin” omistavat asukkaat. Täällä näimme ja koimme, mitä on saksalainen täsmällsyys, jossa ei sallittu minuutinkaan myöhästymistä. Menimme kisojen avajaisiin kansallispuvuissamme, joihin vastattiin ihastuksen-huudoin: Oliko tultava näin kauas ulkomaille ennen kuin ymmäsi kansalipukumme kauneuden ja arvon?
Jännittyneinä marssimme stadionille. Tuskin uskallamme edes vilkaista ääretöntä ihmismerta ympärillämme, joka oli puhjennut valtaviin kättentaputuksiin. Kaunis marssi ja värikkät asut olivat silmiä hivelevä näky. Mahtavat tykinlaukaukset ja hartautta herättävät olympikellon kajahdukset ilmoittivat avajaisten alkamisesta. Pääkohteeksi nousi valtakunnan Fuhrer, Hitler, jonka kunnioittaminen muodostui meikäläisten mielestä tolkuttomksi palvomiseksi, jolla ei tuntunut olevan rajoja. Huomasimme, mitä korkeammalle käsi tai lakki kohosi Hitler-tervehdykseen, sitä raikuvammat suosionosoitukset kohottaja sai. Nähtävästi joukkueemme kansallispuvuista ja voimistelumme johdosta saimme kutsun Hitlerin luokse kahville. (LU 15.9.1936)