Talvella 1960 perustettu Kisaveikot oli ottanut pesäpallon ohjelmaansa. Ja heti seuraavana kesänä Pornaisten Vilpas tuli vierailulle. Turkoosin siniset housut ja keltaisen oranssin väriset paidat antoivat tehokkaan ilmeen lohjalaisjoukkueelle. Helanderin Jussi oli vakuuttava, sillä hänen hirmuheitot takarajalta poltti toistuvasti vastustajien kotiutumispyrkimykset. LKV voitti 43-0. (LU 13.6.1961)
Kisa-Veikkojen kiekkoilijoilla oli henki päällä ja halu mitellä taitojaan parempia vastaan, joten he saivat vastaansa maaliskuussa 1962 Töölön Vesan, joka oli vasta noussut mestaruussarjaan. Nyt oli tilaisuus nähdä seurojen välinen tasoero. Pelissä helsinkiläisten osaaminen kävi selväksi, mutta paikalliset onnistuivat stadilaisia vastaan ihan mukavasti. Vesa voitti 7-3 ja LU antoi palautetta. ”Helanderin Jussista kehittyy Zetan ohessa lohjalaiskiekkoilun suurhahmo.” (LU 15.3.1962)
Talvella 1964, Kisaveikkoja vastaan luisteli Pitäjänmäen Tarmo. Lohjan taitotasosta kertoivat Helanderin Jussin avaus- ja Ordellin Kaitsun tasoitusmaalit. Kuin kruununa illalle, Heinon Reiska oli survonut loppunumeroiksi 3-3. Alhosen Ollin torjuman rankkarin takia hän kumarsi parhaan pelaajan palkinnon. Lohja oli päässyt Pitäjänmäkeä vastaan ensimmäisen kerran tasapeliin. Joo ja jääkiekkosääntöjen muutoksessa sallittiin 17 pelaajaa joukkueeseen. (LU 9.1.1964)
Jussi oli ottanut valmennusvastuun Kisaveikkojen kiekkoilussa samaan aikaan, kun joukkueessa tapahtui sukupolven vaihdos. Nuori joukkue haki vauhtiua alasarjoista, mutta teki nopeaa nousuaan. Jussi oli auktoriteetti, joka ei hyväksynyt alkuunkaan sitä, että pelaajat polttavat erätauoilla. Joo, ja rantakopissa tupakoivat saivat mennä pihalle röökeineen.
Vielä puolivälissä 1960-lukua osa jääkiekkoilijoista poltti jääkiekko-otteluiden erätauoilla. Helanderin Jussin otettua valmennusvastuun Kisa-Veikoissa, hän lopetti röökaamisen Rantakentän pukukopissa.
Lohjan kauppalan Raittiuslautakunta oli valinnut Juhani Helanderin vuoden 1966 ”Raittiin Urheilijan” palkinnon saajaksi. (LoKV jk. 23.1.1967 §4)
Talvella 1967, Jussi Helander oli onnistunut LoKV-ryhmänsä kanssa karsintaan noususta maakuntasarjaan. Järvenpää oli pudotettu heti kättelyssä 10-0. Seuraavaan peliin ei ehditty, kun jäät sulivat. Sitten JäPs venkoili ja Jääkiekkoliitto ilmoitti, ettei semmoinen peli vetele. Syyskuussa 1967, Jussi pääsi Turun Toverien matkassa jääkiekkoleirille Ruotsin Wästeråsiin, koska hänellä oli TUK:n Uud.maan piirin parhaan pelaajan status. (LoKV 20.9.1967 9§, LU,19.12.1967)
Monilahjakkuus J. Helander tuli esiin kesällä 1969 yleisurheilijana hänen räväyttäessä keihäässä tuloksen 71,40 m. (LoKV histor.s. 16)
Jussille myönnettiin ero Kisa-Veikoista karanteeni rasitteenaan keväällä 1970. Lohjalaisurheilun kuvioista ei lehdistö ollut lähes tulkoonkaan kaikesta tietoinen, sillä Jussi oli saanut riihikuivan rahatarjouksen, jotta hän nostaa Louhi-kiekkoilun uuteen kiitoon. Voi olla, että ”sukset olivat menneet ristiin” erinäisten ihmisten kanssa, tai saattoi Jussia kalvaa talven 1968 Suomi-sarjan karsintaottelu, jossa väliaikaisvalmentaja Sarlin pani seuran ykköspelaajan filttiin. Ehkä Lindholmin Eeron erottamisasia joukkueesta talvella 1967 saattoi myös hiertää kengässä. Summa, jolla Jussi ryhtyi Louhen ruoriin ei ollut mitätön, sillä hän oli tietoinen Louhen taitotasosta. Sillä ei edes alasarjoista ylös nousta. Olkoonkin että joukkueessa oli Jokisen Matti ja Sundholmin Reijo. Heistä tuli liittoriitojen uhreja lohjalaiskiekkoilussa, koska halu oli Kisaveikkoihin, mutta esteet olivat ylittämättömiä. Jussin karanteeni poistettiin tammikuussa 1971.
(LoKV jk. 20.4.1970 5§, 18.1.1971 5§)
Jussi Helanderin kanssa käydyt neuvottelut ryhtyä kiekkovalmentajaksi raukesivat hänen paikkakunnalta muuton takia. (Lo-KV jk. 2.6.1975 5§)
Teksti. Eino Alhola