Petter Forsström (urheilu)

Lohjan Kalkkitehtaan ja Petter Forsströmin merkitystä ei voi jättää huomioimatta puhuttaessa Virkkalasta ja urheilun edellytyksistä. Kalkki-Petteri oli tehtaan johtaja, patruuna, joka halusi huomioida myös työntekijöidensä vapaa-ajan tarpeet, joten hän rakennutti vuonna 1920 Seurojentalon, Tikkutalon Virkkalaan.  

Elokuussa 1930 perustettiin paikkakunnalle (Virkkalaan) Lohjan Kalkkitehtaan seura. Vain viikko sen jälkeen todettiin, että seura on rekisteröitävä, joten yleinen kokous antoi vain viikkoa myöhemmin seuralle nimen Virkby Kiri-Virkkalan Kiri. Virkby Startin historiikki tarkentaa, ”Petter Forsströmin oli toiminut uuden seuran puheenjohtajana” lyhyen aikaa, kunnes ViKi seurana virallistettiin.

Kalkki-Petteri oli perustanut jo 1920-luvulla entiselle lasitehtaalle ammattikoulun. Petteri oli nähnyt tärkeäksi urheilevan nuorison, joten hän rakennutti vuonna 1932 Lasitehtaan urheilukentän ja kohta sen jälkeen Lasitehtaan rantaan uimalan ja hyppytornin. Virkkalan Kiri oli perustanut nyrkkeilyjaoston keväällä 1935. Harjoitustilojen puutteessa ”Kalkki Petteri” luovutti tehtaan ruokalan alakerrasta tilan maanantai-iltaisin nyrkkeilijöille. Se tunnettiin Tynnyrisalina, koska se oli ollut aiemmin tynnyrivarastona. ”Jaostoa autettiin 1000 mk:lla kaluston hankkimiseksi.”

Kalkki-Petteri seppelöi uuden uimalaitoksen, Torrhus’in rannassa kuusi uintimaisteria ja 20 kandidaattia vuonna 1937.

Kirin Uintijaosto aloitti uimakoulun kesällä 1937 Lasitehtaan rannan Uimaniemessä (Torrhus). Kalkkitehtaan avustuksella sinne palkattiin uinninopettajiksi Paula Seppälä ja Kauko Liukko. Opetukseen osallistui 57 poikaa ja 53 tyttöä. Lopuksi päivä huipentui Torrhus’in rannan uintikilpailuihin, joihin osallistui 30 uimaria paikkakunnan ulkopuolelta. Tilaisuuteen osallistui Helsingin Uimaseurasta parikymmentä uimahyppääjää, jotka antoivat ennennäkemättömän esityksen Lohjalla. Lisäksi Virkkalan pojat pelasivat keskinäisen vesipallo-ottelun. Täyspainoiseen ohjelmaan osallistui 2000 hengen yleisö.

Keväällä 1937, Virkkalan Kirin talouteen haettiin helpotusta anomalla vuorineuvos Forsströmilta seura-avustuksen korottamista 5000 mk:aan, laajentuneen toiminnan johdosta.

Virkkalassa juostiin ensimmäinen Katuviesti vuonna 1930 Huom. kuvassa Lohjan Kalkkitehtaan voittajajoukkue LK-logot paidoissa. Seura virallistettiin kohta sen jälkeen Virkkalan Kiriksi.   Kalkki-Petterillä oli monta rautaa tulessa, joten hän oli rakennuttanut Pähkinäniemeen huvipuiston. Sen suosiossa Kiri sai järjestää lauantaitanssit Pähkinäniemessä. ViKi jk.5.4.1937 10, Kurt Askolin 2015)

Elokuussa 1938, Kalkkitehtaan louhimon työläisille oli järjestetty karsintakilpailut Kalkkitehtaan kilpailuja varten. Ohjelmassa oli 4-ottelun 100, 400 m, korkeus ja kuulantyöntö. Karsintojen jälkeen väki jatkoi uintimerkkitilaisuudella Lasitehtaan rannassa. Merkin edellytys oli 150 m uinti, josta suoriutui 47 miestä ja yksi nainen. On selvää, että jos Kallki-Petteri olisi suhtautunut urheiluun vastenmielisesti, ei kyseiset kilpailut olisi olleet mahdollisia.

Kun Virkby Start oli perustettu vuonna 1945, Kalkki-Petteriä oli tuskastuttanut kieliriitoihin perustunut eriytyminen. Virkkalassa oli unohdettu Kirin perustamiskokouksen ohje, ”kielipolitiikalla ei ole sijaa seuran toiminnassa.” Petteri oli ilmoittanut tuen lopettamisesta Kirille kuin myös Startille. (Start histor.)
Virkkalassa jääpallotoimintaa oli esitelty esiteltiin Kalkkitehtaan Urheilutoimikunnalle (Kalkki-Petteri oli asettanyt toimikunnan, kun itse ei ehdi kaikkia asioita hoitaa),  jotta se kunnostaisi jääpallokentän aikaisempaa tehokkaammaksi.
Talvella 1947,  Kiri oli järjestänyt kaunoluistelunäytöksen Kalkkitehtaan luistinradalla. Helsingistä saapuneiden jääprinsessojen esitys oli hurmannut 1000 hengen yleisön.  LU informoi. ” Illan esiintyjinä oli ollut mm. Suomen Mestari Leena Pietilä. Lisäksi tilaisuudessa oli musiikkia ja valonheittimet. Kyseessä oli kalkkitehtaan entinen savenottopaikka, joka oli tehty jääradaksi. Tilaisuudesta oli lähetetty kutsu vuorineuvos Forsströmille ja hänen vaimolleen.

Saman vuoden keväällä Kiri oli tehnyt anomuksen Lohjan Kalkkitehtaalle ja Lohjan Sähkö Oy:lle kuorma-autojen saamiseksi, jotta 150 hengen kuljetus järjestyisi, sekä Suomen Suurkisoihin osallistumiskulut saataisiin peitetyksi muonituksen ja majoituksen osalta. Seura oli saanut tylyn vastauksen, sillä Kalkkitehdas ei myöntänyt avustusta, eikä pyydettyä kuljetusapua. Lohjan Sähkö Oy antoi kuorma-auton ja 2000 mk. kulujen peittämiseen. Loppupuolella 1940-lukua Suomessa oli kova pula sementistä ja Virkkalassa Kiri, ja/tai Start haikailivat Pähkinäniemeen tanssilauantain solistiksi  Jori Malmstenia. Vaikka Jori oli aikansa suosituimpia artisteja Suomessa, hän tuskaili Teutarissa sementtipulaa hänen rakentaessa huvilaansa Lohjan kunnan ja Inkoon rajamaille.    Kalkki-Petteri oli ymmärtänyt seurojen tarpeet, mutta myös Jorin vaikeudet. Hän oli ehdottanut solistille toimittavansa Teutariin sementtiä, jos hän laulaa Pähkinäniemen lauantai-illassa. Jorin sisääntulo tanssi-iltaan oli juhlava, sillä Kalkki-Petteri vaimonsa kanssa talutti Jorin lavalle.  Ajatella, miten sementin vaikutuksesta kansa sai tuokion ikimuistoista viihdettä Pähkinäniemessä. Kalkki-petteri oli pannut Klubitalon rakentamisen alulle jo kesällä 1939, mutta valmistuminen oli viivästynyt sodasta johtuen vuoteen 1947. Iso talo mahdollisti osaltaan myös urheiluseurojen toiminnan, sillä Virkkalan Kirin nyrkkeilijät olivat saanet syksyllä 1949 harjoitusvuorot Klubitalon Tervasalista kahdesti viikossa. ”Salin oli oltava tyhjä Klo. 19.30, koska Startilla alkoi silloin vuoro.” Tervasalin nimi oli saanut nimensä tervan värisestä puulattiasta.  Virkkalan jääpallomaaleista puuttuivat verkot talvella 1950. Ne oli korvattu ohkaisista ristikkäin rakennetuista puurimoista, ettei pallo… Pelaamisen virallistuttua pelituomari oli todennut ne sääntöjen vastaisiksi. Siksi Kirin Eloheimo lähti neuvottelemaan Kalkkitehtaan rakennusosaston kanssa. Näin rimat vaihdettiin verkoiksi. Ajatella mitä Kiri olisikaan tehnyt, ellei olisi ollut tehdasta, joka olisi apua antanut?

Talvi 1953   

Uuden jääradan viehätyksessä Lohjan Kalkkitehtaan Urheilutoimikunta tilasi SPL:n koulutusohjaaja L. Laaksosen opastamaan Virkkalan Kirin  pelaajia jääpalloilun hienouksiin. Ei auttanut, sillä Kiri hävisi Karjaan BK:lle piirinmestaruuden.

Kalkkitehtaan Olympialaisperinne 

Ett – två, ja sanan, – tre kohdalla, kädet läsähtivät yhteen. Maalilinjalla ajanottajien nyrkeissä viisarit nytkähtivät juoksuun juoksijoiden kirmattua kilpaa. Kellot tikittivät ja kilpailijoille saatiin ajat ja juoksujuhla jatkui niin pitkään, että kaikki olivat saanet ajan. Petterin tehtyä kotiinlähtöä, hän oli vielä veivannut autonsa sivuikkunan auki ja todennut kuuluvasti.   Kalkki-Petteriä harmitti edelleen Virkkala-urheilun hajaantuminen. Vuonna 1957 Lohjan Kalkkitehtaan johtaja Börje Forsström oli toivonut Kirin ja Startin yhdistävän toimintansa niin, että yhteisseura kuuluisi SFI:n, että SVUL:oon. SVUL:n pääsihteeri Kallio Kotkas oli ilmoittanut, ettei sellainen ole mahdollista.

Kalkki Petteri kypsyi asiasta ja ilmoitti toukokuussa 1959, että Lohjan Kalkkitehdas ei avusta enää kumpaakaan seuraa, lukuun ottamatta kirkonkylän luistinrataa.   Yllättäen Lohjan Kalkkitehdas ei sallinut järjestää kilpailuja Klubitalolla, joten ne järjestettiin Seurojentalossa. Tehdas (Kalkki-Petteri) ei kuitenkaan halunnut antaa kitsasta vaikutelmaa, vaan järjesti kilpailijoille majoituksen ja ruokailun Klubitalolla. Suomi voitti maaottelun pistein 4-3.

Kalkki-Petterin jäätyä toiminnasta sivuun, LK:n  omistussuhteet muuttuivat ja nimi muuttui Lohja Oy:ksi. Tiukka asenne Virkkalan urheiluseuroihin oli lieventynyt, sillä Kirin sihteeri, Kristen Långström oli saanut kirjeen Lohja Oy.ltä vuonna 1977, jossa todettiin. ”Lohja Oy:n hallitus tukee Kirin toimintaa 4000 mk:lla.”

Teksti. Eino Alhola
 
Vieritä ylös