Helmikuussa 1966 syntynyt Marjut Lukkarinen tuli esiin urheilijana vuonna 1978 TUL:n piirinmestaruuskilpailuissa, joissa louhelainen oli sijoittunut toiseksi alle 12-vuotiaiden sarjan kolmella km:llä. Hiihtäminen oli saanut alkunsa isän vietyä tytön jo pienenä urheilun pariin. Marjut osallistui Louhen harjoituksiin kesäisin yleisurheilussa ja talvisin hiihdossa. (LU 24.2.1978)
Marjut oli osallistunut Hopeasompa-hiihtoihin vuonna 1979, joissa menestystä ei tullut. Voittajaan tuli eroa 52 sekuntia ja sijoitus oli 20. Keskeneräisellä Louhen Majalla, Marjut palkittiin kesäkuussa kuitenkin Louhen parhaana hiihtäjänä. Lokakuussa Laurin Kierros oli vetänyt harjulle 650 kuntoilijaa, joiden joukossa Marjut sijoittui 14-vuotiaiden sarjan viidellä km:llä toiseksi. Neiti miellettiin ilmeiseksi mahdollisuudeksi, koska hän ja Vesa Kunttu saivat Centrum-tavaratalolta lahjaksi Esko Järvinen Carbon FC-sukset. (LU 9.3, 8.6, 23.10,14.12.1979)
Helmikuussa 1980 Marjut hiihti Savonlinnassa voittamalla sarjansa TUL:n mestaruuden. Kilpailun jälkeen Lukkarisen suksihuolto valmistautui Hopeasompa-kilpailuihin ikäluokkansa Suomen Mestariksi 3 km:llä. Saavutus oli kautta aikain ensimmäinen Louhen historiassa.
Isä-Reijo kertoi, kuinka hän valmentajana oli tärkeätä pitää kerran viikossa lepopäivä. Samalla kuitenkin pidettiin mielessä, että juoksulenkit tehtiin, vaikka oltiin lomamatkalla. LU:n haastattelussa Reijo kertoi Suomen mestaruuden tulleen yllätyksenä. LU tutustutti lukijoita sympaattisen hennon nättiin 14-vuotiaaseen sankariin, jonka isä oli omien kokemustensa pohjalta toiminut tyttärensä valmentajana. Tulos oli perheen yhtenäisyyden satoa. Lohjan uusi julkkis oli nähty TV:ssä viestin avausosuudella, joka oli tuonut vipinää Lukkarisen perheeseen. Kisan jälkeen, puhelin soi, kukkia oven eteen ihmiset toi ja ovikello soi ja Louhen johto tuli ja antoi ruusuisen olon.
Marjut ei osannut vielä hahmottaa vielä vuonna 1980, neljän vuoden päästä tulevia olympialaisia. Hiihtäjä-tytön koulu on etusijalla. Niin – hänhän oli vasta Tytyrin yläasteella. LU tiesi, että Marjutilla on takanaan vain 750 hiihtokilometriä loukkaantumisesta johtuen. Voi olla, että parin viikon pakkolepo teki vain hyvää. Marjut on tähän asti jäänyt paitsi hiihtoleireilyistä. Voiton arvoa nostaa se, että etelässä hiihdetään amatööriyden pohjalta. Marjut juoksee kesäisin 800 m, joka antaa kestävyyttä. Ohjelmassa on lisäksi aitajuoksua ja pituushyppyä, josta saa ponnistusvoimaa. Tasapainoinen hiihtäjä hallitsee nousujohteisen maaston hiihtäessään, totesi Reijo.
Toukokuussa Marjut läksi B-tytöissä hakemaan sijoitusta TUL:n maastojuoksuissa. Hän sijoittui toiseksi: ”Tulos oli loistava 14-vuotiaalle.” Kesä ja Marjut eteni. Hän teki 800 m juoksussa TUL:n piirin naisten ennätyksen. Oliko tämä niitä hetkiä, jolloin Louhessa Marjutia kehoittetiin paneutumaan juoksemiseen ja unohtaa hiihto, koska Lohjalla ei ole edes tarpeeksi talvea?
Maaliskuussa 1982, Marjut voitti Haukiputaalla TUL:n mestaruuden sarjassa alle 16- vuotta. Huhtikuussa hän juoksi TUL:n maastomestaruuskilpailuissa hopealle B – tyttöjen kolmella km:llä. Kalevi Seger tuli mestariksi 35-v. sarjan 15 km juoksussa.
Maaliskuussa 1983, Espoon hiihdoissa Marjut tuli toiseksi, mutta joutui antamaan periksi Marjo Matikaiselle reilut puoli minuuttia. Vain viikkoa myöhemmin hän voitti TUL:n mestaruuden alle 18-v. sarjassa.
Talvella 1984, Marjut voitti Nokialla TUL:n mestaruushiihdoissa alle 18-vuotiaiden sarjan hiihtäen 23 sekuntia naisten sarjan voittajaa nopeammin.
Marjut hiihti naisten SM – kisoissa talvella 1985 sijoittuen 6. 12. ja 14. Lisäksi hänellä oli nuorten MM-kisaedustus ja 20-v. SM-hopea 5 km. ”Menestys arvioitiin Lohjalla vain 300 mk. arvoisiksi.” Lautakunnan Pj. Timo Teräs myönsi rahasummien pienuuden, joiden tarkoitus kuitenkin on kannustaa lupaavia urheilijoita. (LU 29.11.1985 )
Tammikuussa1986, Marjutilla ei sujunut, sillä hän putosi nuorten MM-kisajoukkueesta. Mutta helmikuussa Nuorten SM-kisoissa (alle 20-v.) hän sijoittui 4. ja TUL:n mestaruuskilpailujen naisten sarjassa hän hiihti Salpausselällä kolmanneksi.
Kesällä hiihtokauden yhteenvetona todettiin Marjut kolmanneksi ranking-listalla 18-20-vuotiaiden sarjassa. (LU 8.6.1986)
Tammikuussa 1987, Marjut yllätti SM-kisojen naisten sarjan perinteisen hiihdon 10 km:llä sijoittuen kuudenneksi. Hän totesi, ettei aio keskittyä vain perinteiseen hiihtoon, vaan harjoitteluun kuuluu tasapuolisesti myös luisteluhiihto. Samana talvena Marjut voitti TUL:n mestaruuden 5 km.
Marjutin kehitys jatkui suotuisasti, joten Urheilun ammattienedistämissäätiö huomioi hänet 6000 mk:n apurahalla, eikä suotta, sillä Rukalla hän osoitti kunnon kehitystä tapahtuneen; tappiota 10 km:llä Suomen kärjelle vain 38 sekuntia.
Kaiken piti oleman kunnossa talven tehdessä tuloaan, mutta Calgaryn olympialaisiin valmistavissa SM-kisoissa talvella 1988, Marjut epäonnistui; kunnon ajoitus oli mennyt pieleen. Ei tainnut neitiä lohduttaa, vaikka hän voitti kirkkaasti TUL:n mestaruushiihdot.
Syksyn Laurin kierros kertoi Marjutin sisuuntuneen edellistalvesta. Hän voitti Laurin Kierroksella naisten sarjan ja marraskuun yllätys oli sijoittuminen 4. hiihtokauden avauksessa Pudasjärven kympillä. (LU 15.2, 17.10, 28.11.1988)
Marjut voitti talvella 1989 TUL:n mestaruuden 10 km:llä ja oli toinen vitosella, mutta SM-kisojen kympillä hän oli vasta 9. Marjut harmitteli luistelutyylin ongelmat Salpausselän nousuissa.
Tammikuussa 1990, Marjutin olemusta kirkasti nousujohteisuus, sillä Neuvostoliiton Maailman Cup:in viestissä hän oli hävinnyt osuudellaan Larisa Lazutinalle vain kuusi sekuntia. Hiihdon jälkeen Marjut oli analysoinut, ”perinteinen hiihto sopii minulle paremmin.” Hakunilan latujen SM-kisoissa Marjut jäi 4. kolme sekuntia pronssista, ”voi pirulainen, niin lähellä” oli tappiolle jääneeltä lipsahtanut.)
Syksy kaiken muuttaa voi, sillä kauden avauskisoissa Muoniossa Marjut oli hävinnyt Marja-Liisa Kirvesniemelle vain 10 sekuntia viiden kilometrin kisassa. Marraskuun LU aprikoi Marjutin hiihtokauden alkaneen pelottavan lujaa. Joulukuun Taupliz oli maailmancupin avauskisa, jossa Marjut hiihti vapaan tyylin 8.
Lohjan kunta oli huomioinut lohjalaislahjakkuuden tukemalla hiihtäjää 2000 mk:n stipendillä vuonna 1991. Lohjan kaupunki oli myös ymmärtänyt lohjalaislahjakkuuden pr arvon ja lahjoitti tammikuussa 5000 mk Marjutille.
Kouvolan SM-hiihdoissa tammikuussa 1991, Marjut voitti 15 km. Se ei ollut enää yllätys vaan se, että hän piti muita Suomen huippuja miltei pilkkanaan. Esim. Pirkko Määttä jäi minuutin ja 38 sek. Voittaja oli lähtenyt vielä perinteisen hiihdon vitoselle, jossa voitti SM-hopeaa. Marjut tuli luontevasti valittua MM-kisajoukkueeseen. Marjut hiihti Val Di Fiemmen MM-kilpailujen 10 ja 15 km:llä 6. ja 9. Viestissä hän oli kolmannella osuudella nostanut Suomen toiseksi. Suomi taipui lopussa 4.
Lohjalaiset lämpenivät Marjutin suorituksista, joten Louhi avasi menestyksen tekijälle lahjatilin LUSP:ssa. Ajatella, kuinka tuntui hyvältä. Hän voitti talvella neljä Suomen mestaruutta ja hiihtovaliokisan pääpalkinnon 30 000 mk. Lohjan Tähti oli sytytetty loistoonsa marraskuussa 1991. Samalla Lohja ja Suomi herkistyi Marjutin menoon ”Suomen hiihtokuningattarella oli asiat pelottavan hyvin neljä kk. ennen Albertvillen olympialaisia. Rakkauselämä kohdillaan, sillä hän oli kihlautunut suksihuoltaja Petri Roligin kanssa. Kaksivuotinen sponsorisopimus takasi säännöllisen palkan ja mahdollisuudet harjoitteluun”, oli LU hehkutti. Oli syytäkin, sillä Marjut oli lohjalaisille enemmän kuin kaveri.
Marjut ihmetteli, kun jatkuvasti tivataan, onko paineita? Hän vastasi, ettei ole, eikä aio ottaakaan. Viimevuotisesta on itseluottamus kasvanut entisestään. Korkean paikan leirillä punasolujen määrä on noussut, ja ne pysyvät koholla pari kolme viikkoa. Albertville hiihdetään noin 1700 m tasolla.
Marjutin kuntopuolesta vastaa Reijo-isä. Heikki Leppänen oli puolestaan huolehtinut Marjutin voimaharjoittelusta, joka oli aloitettu varovaisesti. Harjoittelu on sujunut suunnitellusti, jossa ohjelmaa on muokattu ja kuormitusta lisätty. Heikin ohjelmat auttoivat ainakin vapaan tyylin hiihdossa. Näin Marjut tuumaili marraskuun herkistelevinä hetkinä ennen Albertvillen finaaleja. Talven 1992 avauksessa Marjut voitti SM-kultaa ja hopeaa Lapualla. Lohjalaiskiinnostus lisääntyi. Ei mennyt kuin viikko ja uutinen kertoi, että Venäjän Jelena Välbe oli voittanut Maailmancupin avauskilpailuissa Kaukolovossa Marjutin vain 11 sek. Suuri yleisö tunsi Välben edellisten vuosien ykköshiihtäjänä maailmassa.
Ja kas sitten oltiinkin jo talven 1992 Albertvilleen kisoissa. Olympiakisojen avausmatkalla Marjut voitti 15 km perinteisen hiihdon olympiahopeaa. Marjutin vanhemmat, Tuula Ja Reijo olivat kisapaikalla 1. kerran tyttären kisoja katsomassa ulkomailla, jossa riemuitsivat tyttärensä menestystä. ”Vähän samanlainen tunne oli, kun Marjut voitti 14-ikäisenä Hopeasompa-kilpailun”. Vanhemmat tiesivät kaiken olevan kunnossa, koska hän ei soittanut kotiin koko viikkona. ”Jos olisi jotain ollut, olisi hän kyllä pirauttanut”, totesi isä. Lohjalaisittain olympiahistorian ensimmäiset pullakahvit tarjoiltiin paria päivää myöhemmin kisakylässä. Perinteisen hiihdon viiden km aattona Marjutin tuntoja tuotiin esiin LU:ssa, ”täytyy katsoa, miten kovaa muut menee. Yritän hiihtää mahdollisimman hyvin. Mitali otetaan vastaan, jos se tulee” totesi Marjut hymyssä suin.
Marjut otti kultaa perinteisen 5 km:llä. Hän voitti 0,9 sek. IVY-maiden Ljubov Jegerovan. Marjutin 26-v. olympiakulta oli luonnollisesti 1. lohjalaisen voittama.
Kisat jatkuivat ja Marjut jäi 10 km vapaan tyylin kisassa 4. Kuin sivujuonteena kaiken ohessa lehti kertoi, että hän oli kuittaamassa kultamitalista 30 000- hopeasta 20 000- ja 4. sijasta 5000 mk.
Lohjan tori oli lohjalaisurheilun täyttymys, kun Marjut kannettiin kultatuolissa Heikki Leppäsen ja hieroja Juhani Kärkkäisen toimesta Lohjan torille tuhansien lohjalaisten onniteltavaksi. Kultatytön oli hyvä tulla vihdoin kotiin.
Tammikuussa 1993, Marjutin nimi oli muuttunut Roligiksi. Hän osallistui uudella nimellä Ylivieskassa SM-kisojen viidelle km:lle jossa sijoittui 3. Kympin vapaalla tyylillä hän voitti Suomen mestaruuden. Falunin MM-kilpailuissa Marjut voitti pronssia 15 km perinteisellä hiihdolla. Kisamenestys oli suomalaisittain huono, jonka jälkeen kritisoiva journalismi ihmetteli, missä mättää Suomi? Maailman Cup:in avausviestissä joulukuussa, Santa Caterianassa, naiset olivat tiukan paikassa, onneksi ankkurina Marjut toi lopulta Suomen 2. Suomi ja urheileva maailma valmistautui Lillehammerin talvikisoihin talvella 1994. Marjutin aviomies, Petri Rolig toimi Suomen hiihtojoukkueen voitelumestarina. Kaiken piti olla kisoja ajatellen ok. Heikki Leppänenkin oli asiantuntemuksellaan komennettu kisoihin radiokommentaattoriksi. Marjutin parhaimmaksi sijoitukseksi kisoissa tuli 30 km hiihdon 8. sija. Marjut oli sairastunut flunssaan ennen kisoja, joten tulos oli flunssan mukainen.
Kilpailu-uransa lopetettuaan, Marjut keskittyi Christian Selinin kanssa lohjalaislasten hiihtokouluun.
Marjut päätti kilpailu-uransa talvella 1994 Salpausselän kisoihin. Kilpailu-urallaan hänet palkittiin vuosina 1991-1994 Lohjan parhaan Urheilijan palkinnolla. Marjut oli verrytellyt itsensä kuntoon talvella 1997 sijoittumalla vapaan tyylin Finlandiahiihdossa naisten sarjan kakkoseksi. Lohjalla hiihdettiin maaliskuussa 1999, Marjut Roligin nimissä Marjutin Sprintti, jossa Ari Palolahti voitti kuuman sarjan 100 m. Lisäksi hän voitti Jari Isometsän kanssa 3×1 km viestin. Kilpailujen yleisömäärä 1500 henkeä oli järjestäjille pettymys.
Teksti: Eino Alhola.
Lähteet:
(LU 9.3, 8.6, 23.10, 14.12.1979, 28.2, 1.3, 7.3, 6.5, 3.7.1980, 8.3.1982, 11.3,14.4.1983, 14.2.1984, 29.11.1985, 28.1, 4.2, 8.6.1986, 27.1, 13.11 ja 30.11.1987, 21.1, 23.1.1989, 10.2, 15.1, 12.11, 27.11, 10.12, 22.12.1990, 21, 23.1, 14,15.2, 6.4, 25.10, 2.11.1991, 7.1, 10.2,13.2, 14.2, 24.2, 26.2.1992, 4.1. 20.2, 13.12.1993, 12.2, 25.2, 31.12.1994, LLK 2012, LU 24.2.1997, 5.3.1999)