Vaanilan kartanon värikäs historia ulottuu aina vuoteen 1402 asti. Wana oli tuolloin omistajasuvun nimi. 1600-luvun kuuluisa isäntäpersoona oli valtiopäiväedustaja Heikki Heikinpoika. Heikinpojan jälkeen seuraavia omistajasukuja olivat Forsman, Baer, Hammar ja Bergroth. Vuonna 1879 isännäksi tuli koulun kannalta merkittävä henkilö: kunnallisneuvos Carl Heitmann. Hän oli saksalaissyntyinen Nuutajärven lasitehtaan johtaja. Nuori Heitmann oli tullut 21-vuotiaana Saksasta kahden toverinsa, Starckjohanin ja Stockmannin kanssa. Kuten herrojen tunnetuista nimistä voi päätellä, he kaikki menestyivät ainakin taloudellisesti kohtalaisen hyvin uudessa kotimaassaan. Carl Heitmann halusi terveydellisistä syistä muuttaa maaseudulle ja osti siksi Vaanilan kartanon vuonna 1879. Vaimokseen hän sai itseään 30 vuotta nuoremman Bertha Hilpiä Dahlbergin (s. 3.5.1863).
Terveysasioista kiinnostuneena Heitmann perusti kartanoon saksalaistyyppisen Kneippin periaatteiden mukaan toimivan vesiparantolan. Parantola oli käytössä vain kesäisin. Siinä oli 150 potilaspaikkaa, palkkalistoilla kaksi lääkäriä, hoitajia ja hierojia. Hoidot olivat pääasiassa vesi- ja savikylpyjä. Herra Heitmann kehitti kartanosta viljelynkin kannalta mallitilan.
Kartanon isäntä oli pitkään kuntakokouksen puheenjohtaja, näin myös mukana suunnittelemassa ja perustamassa Lohjan neljää kiertokoulua vuonna 1883. Köyhäinhoitolaitos oli lähellä hänen sydäntään. Edistyksellisenä miehenä hän halusi alustalaisensakin pääsevän opin tielle. “Sivistystä harrastavana päätti hän ensi aluksi perustaa tilalle seisovan kierto- eli alakoulun”, kertoi opettajatar Ellen Gustafsson myöhemmin Pullin kansakoulun uudisrakennuksen vihkiäisissä.
Carl Heitmann kuoli 1897 ja yli tuhannen hehtaarin kartanoa alkoi emännöidä hänen leskensä, rouva Bertha Heitmann. Hän jatkoi miehensä esimerkin ohjaamana. Kartano onnistui emännänkin aikana säilyttämään viljelyn mallikartanon aseman: Suomen itsenäistyttyä Vaanilaa esiteltiin valtiomme ensimmäisissä mainoslehtisissä ulkomaille. Tila käsitti 1900-luvun alussa 400 ha peltoa ja 600 ha metsää. Lypsylehmiä oli 150 kpl. Maatalousmessuille Viipuriin lähti 5 junavaunullista lehmiä, hevosia ym. näytteille asetettavaa. Kartanossa oli 30 hevosta ja yksi höyrykoneella toimiva piikkipyörätraktori. Peltoviljelysten lisäksi olivat ympäri vuoden toimivat kasvihuoneet, joissa tuotettiin eksoottisiakin hedelmiä, esim. persikoita ja viinirypäleitä. Rouva Heitmann jatkoi parantolankin ylläpitoa, mutta vuoden 1910 tulipalon jälkeen hän muutti sen tavalliseksi kesäkodiksi.
Turun tuomiokirkon rovastin tyttärelle oli siis siunaantunut maallista hyvää runsain mitoin. Mainittakoon, että Berthan kahdella veljellä ei mennyt yhtään huonommin. August Dahlberg oli Kyrkstadin kartanon isäntä ja toinen veli, Julius Dahlberg, hänkin omisti Veikkolan kartanon. Joka tapauksessa varallisuuden puute ei ainakaan haitannut Bertha Heitmannin hyväntekeväisyystoimia.
Työväkeä, muonamiehiä perheineen, oli Waanilan kartanossa vuosisadan alussa noin 30. He asuivat kartanon pihapiissä ja ympäristössä olevissa rakennuksissa, ’kasarmissa’. Kesäisin, kun muonamiesten lapsetkin olivat töissä mukana, saattoi heinäpellolla olla satakin ihmistä yhtaikaa. Koulua tarvitsevia lapsia oli siis kartanon omassakin väessä melkoisesti.
Heitmannien poika, Bertil, kuoli nuorukaisena sydänkohtaukseen ja Bertha Heitmann johti kartanoa vuoteen 1949 asti. Silloin tyttärenpoika Bror Leidenius tuli isännäksi. Hän oli mukana perustamassa Lehmijärven koulua ja toimi pitkään sen johtokunnan puheenjohtajana. Vuonna 1985 Vaanilan kartanon osti Henrik Meyer.
Waanilan/Pullin koulun perustaminen
Muutama vuosi miehensä kuoleman jälkeen, 1901, Bertha Heitmann päätti perustaa kiertokoulun tilalle varsinaisen ylemmän kansakoulun. Hän lahjoitti perustamishankkeeseen ja koulun ylläpitämiseen omia varojaan ja teki myös anomuksen opettajaviran saamiseksi Waanilan kansakoululle. Koulutoimen Ylihallitus välitti hakemuksen Keisarillisen Suomen Senaatin Kirkollisasiain toimituskunnalle.
Valtion rahoitusosuutta haettiin:
”opettajattaren ja mieskäsitöiden ohjaajan palkkaamiseksi siihen ylempään kansakouluun poikia ja tyttöjä varten, minkä Tilanomistaja, Rouva Bertha Heitmann on päättänyt perustaa ja voimassa pitää omistamallaan
Waanilan tilalla Lohjan kunnassa” Senaatin kirkollisasiain toimituskunta teki myönteisen päätöksen 16.11.1901. Samana syksynä opetus oli alkanut lokakuun 5. päivänä väliaikaisen opettajan Elda Jäntin vetämänä.
Mikä vaikutti siihen, että kartanonemäntä uhrasi aikaansa ja varojansa koulun perustamiseen? Miehensä työn jatkaminen, aito huoli lasten tulevaisuudesta ja oman kylän väen sivistämisestä vai oliko kartanonemännän mielessä valtakunnan tapahtumat: Olihan Keisari Nikolai II pari vuotta aikaisemmin antanut helmikuun manifestin, jossa suomalaiset kokivat menettävänsä monia vakiintuneita oikeuksiaan. Suomessa Keisaria pidettiin petturina, joka oli lähettänyt maahamme kenraalikuvernööriksi Bobrikovin. Tämä oli laatinut Suomen venäläistämisohjelman. Varmaankin kansan sivistämistä pidettiin vastavoimana maan venäläistämispaineille. Motiiveja lienee ollut monia. Eräs historiikkimme muistelija viittasi rouva Heitmannin vakaan taloudellisen tilanteen suomiin mahdollisuuksiin ja tokaisi: ”Se oli hänen golfia. Hän harrasti sitä.”
Joka tapauksessa hän näytti “jääneen koukkuun” hyviin harrastuksiinsa – kuten golfareillekin saattaa käydä. Bertha Heitmanniin sopii se mitä hänen miehestään aiemmin oli sanottu: “Sivistystä harrastava…”
Kunnallisneuvoksettaren kiinnostus “oman” koulun toimintaan kesti joka tapauksessa aina kuolemaan asti. Sen osoittaa se lähes puoli vuosisataa kestänyt toiminta Pullin koulun johtokunnassa. Harvoja olivat kokoukset, joista hän oli poissa. Rouva Heitmann oli johtokunnan “kestopuheenjohtaja” koulun alusta aina vuoden 1948 loppuun asti.
Henkisen panoksen lisäksi hänen lahjoituksensa teki taloudellisesti koulun toiminnan mahdolliseksi. Alkuvaiheen perustamislahjoitusten, kouluhuoneen järjestämisen ja opettajan palkanmaksun lisäksi hän myöhemminkin tuki monin tavoin koulun toimintaa. Hän saattoi lähettää miehen ja hevosen kunnostamaan koulun kasvimaan, hän tilasi opettajille kasvatusalan lehden. Kaikenlainen tuki oli pienelle koululle merkittävä asia ja johtokunnan pöytäkirjoja tutkiessa näyttää siltä, että lahjoittaminen oli jossain määrin tarttuvaa. Koulupiirin vauraammista taloista tuli erilaista tukea varsinkin silloin, kun isäntä oli saatu johtokuntaan mukaan. Lahjoitukset vaihtelevat aina Pullin tilan isännän antamasta koulutontista koulukeittiölle annettuihin ruisjauhoihin, maitoon tai urheilukilpailuun menevien oppilaiden hevoskyydityksiin tai erilaisiin talkootöihin. Kunnallisneuvoksettaren kiinnostus nuorison ja lasten hyvinvointiin näkyi myös yksittäisten oppilaiden tukemisena: Väinö Lampinen muistelee Pentti Eertamon kirjassa “Vanhoja lohjalaisia” mm. seuraavaa:
“Pullin koulun ylläpitäjä ja tukija oli kunnallisneuvoksetar Bertha Heitmann Vaanilan kartanosta. Tämä oli esittänyt opettajalta saamiensa tietojen perusteella, että Väinö siirtyisi vasta perustettuun Lohjan yhteiskouluun sekä tarjoutui maksamaan koko koulutuksen ylöspitoa myöten. Isä ei tähän kuitenkaan suostunut sillä perusteella, että “pojast ei tehrä porvarii”, Väinö ei tästä ole koskaan ollut katkera ja toteaa elämän sujuneen hyvin ilman oppikouluakin.”
Väinö Lampisen veljen, Martin, muistelu löytyy tästä historiikista.
Heitmann seurasi tarkasti koulun tapahtumia. Sen ajan koululaiset muistavat, että hän kävi aika ajoin kuuntelemassa oppilaidenkin mielipiteitä mm. ruuan laadusta ja riittävyydestä. Lisäksi hän seurasi tunneilla opetusta. Usein vierailujen aikana oli esitetty hänelle joitakin lauluja, runoja tai taitoja sisäluvussa.
Kunnallisneuvoksettaren muuta toimintaa
Bertha Heitmannin rooli oli keskeinen, kun Lohjalle rakennettiin uusi sairaala yksityisin varoin. Se lahjoitettiin kunnansairaalaksi 1911. Rahoitusta varten oli järjestetty keräyksiä ja arpajaisia. Sairaala sijaitsi nykyisen pääterveysaseman läheisyydessä.
Bertha Heitmann toimi Lohjalle perustetun yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtajana. Lohjan lukion seinältä löytyy hänen muotokuvansa.
Bertha Heitmann oli mukana myös kotiseututyössä. Hän oli kotiseututyön ”isän”, Robert Boldtin kuolinvuoteella luvannut tälle pitää kotiseutuyhdistyksen sen hengissä. Kunnallisneuvoksettaresta tulikin toiseksi pitkäikäisin puheenjohtaja Lohjan kotiseutuyhdistyksessä.
Lisäksi hän oli Pohjois-Lohjan Lottaosaston puheenjohtaja pitkän ajan. Suojeluskuntataloa hän oli suunnittelemassa Laakspohjan kartanon isännän Van der Palsin kanssa.
Sivistystä harrastavana hän oli mukana perustamassa Pohjois-Lohjan valistutalo osakeyhtiötä. Saipa hankkeeseen mukaan myös opettajatar Karrakosken.
Toiminnan monipuolisuudesta kertoo myös aktiivisuus Lohjan turvepehkuosuuskunnassa. Se perustettiin Vaanilan kansakoululla 1919 ja Bertha Heitmannilla oli osuuksia lähes kolmasosa koko osuusmäärästä. Turvepehkuosakeyhtiö omisti ja omistaa vieläkin alueen Nälköönsuolla, jossa toiminta tapahtui. Osuuskunnan kokouksia ei ole pidetty enää ja sen lopettaminen on vireillä.
Lähteitä: Pullin koulun johtokunnan pöytäkirjat, Kirkhakkinen N:o 2 /2000, Vanhoja lohjalaisia; Pentti Eertamo, “Se oli yhden turpeen nosto, jos tei sitä meinaatte.” proseminaariesitelmä Lohjan turvepehkuosuuskunnan toiminnasta vuosilta 1919-1967; Ritva Kaukinen, Bror Leideniuksen suullinen informaatio.
Teksti: Markku Heinonen. Teksti ja kuvat Siirretty suoraan kirjasta Pullin koulu 100v. Historiaa ja muisteluja 1901-2001. Tekstin siirtänyt Markku Heinosen luvalla Jarno Kärkkäinen 2.3.2021.