Lohjalla järjestettyjen Louhen yleisurheilukilpailujen yhteydessä syyskuussa 1933, oli ajettu pyöräilyn 5 km. rata-ajot, joissa ”Karjaan Uran Elis Backman oli hävinnyt lopulta neljä sekuntia sijoittumalla neljänneksi. Hän oli lähdössä jäänyt jälkeen satakunta metriä, kun jalka ei ollut mennyt poljinsiteeseen.”
Menetystä hakeva Backman oli siirtynyt Karjaalta Louhen listoille, jossa tuloskunto vahvistui, sillä kesällä 1936, hän oli veivannut pyöräilyn 10 km. rata-ajossa TUL:n ennätyksen. Seuraavana vuonna Karkkilan Sisu oli järjestänyt 32 kilpailijan kansalliset pyöräilykilpailut. Karkkila-Lohja-Karkkila 100 km. Reitin kääntöpaikan (Lohja) sivuutti ensimmäisenä T. Amnell, mutta järjestys oli muuttunut 70 km kohdalla Orimattilan Järvisen ja Louhen E. Backmanin siirtyessä johtoon. B:n väsähdyttyä Järvinen kiiruhti yleisen sarjan voittajaksi ajalla 3.21, Backmanin uupuminen toi hänet kuusi min. myöhemmin 5. sijoittuneena maaliin.
Eliksen väsähtäminen tiedettiin TUL:ssä tilapäiseksi notkahdukseksi, sillä hänet valittiin Antwerpenin työväen olympialaisiin kesällä 1937.
Helluntaina 1939, ”Helsingin Luistelijat olivat järjestäneet 60 km:n. pyörällä ajon, jossa seitsemän miehen voimin alitettiin entinen ennätys. ”E. Backmanilla oli kaikkein huonoin lähtönumero, ykkönen, mutta hän ajoi silti kuin peto, sillä hän saapui minuuttikaupalla ennen toisia kentälle, mutta siltikään hänen tahtinsa ei riittänyt voittoon asti.” V. Kasslinille Elis oli hävinnyt 8 sekuntia.
Syyskuussa 1944, Leo Backman menestyi edelleen, sillä hän sijoittui toiseksi TUL:n ratapyöräilyn mestaruuskilpailuissa Helsingissä Kallion kentällä.
Sotien jälkeinen rauha oli tehnyt, Seppälän Aarren levottomaksi, sillä hän ei tahtonut saada mistään mäkisuksia. Isä ymmärsi puutteen ja meni jututtamaan Keon rautaosastolle Elis Backmania. Urheilumies junaili levottomalle mäkisukset.
Urheilijat ja Louhi olivat sopuisuudessaan järjestäneet Lohjan Harjun Hiihdot talvella 1946. Osallistujat kilvoittelivat johtaja Lindbladin lahjoittamasta kiertopalkinnosta. Kisat kiinnostivat yleisöä, sillä sitä oli kertynyt (Aseman) Ampumamajalle 600-700 henkeä, joissa jännitys kohdistui Elis Backmaniin. Hän oli kilpailun johdossa heti ensimmäisellä tarkastusasemalla. Elis voitti 1 ½ min. toiseksi tullutta Suonenjoen Turusta. Backman otti toisen kiinnityksen kiertopalkintoon. Hiihtäjillä oli voiteluvaikeuksia, koska kuusi kilpailijaa oli keskeyttänyt. Virkkalan Kirin suurlupaus Mauri Enroos hiihti 21-v. sarjassa toiseksi. Naisten sarjassa Immulan Tehon Mirjam Saari oli toinen jättäen Louhen Grönbergin Impin ja Aunen jälkeensä. Elis koettiin taitavana suksien voitelijana, joka ei halunnut paljastaa muille salaisia voitelujaan. Jonkun kysyessä, mitä voidetta mies panee suksiin, oli hän salaperäisesti naurahtaen todennut, että kivaahan tää voiteleminen on. Kyse oli Kiva-nimisestä voiteesta.
Heinäkuussa 1946, Elis sijoittui toiseksi Turku-Pori-Turku pyöräilykilpailuissa. Seuraavan talven tammikuussa Lohjanharjun hiihdot oli jouduttu peruuttamaan ”vesisuojasään sulatettua lumet”, kunnes helmikuussa harjulla edettiin täyden talven hiihtokilpaan. Eliksen meno oli niin väkevää, että hän kaappasi kiertopalkinnon omakseen. Nyqvistin Erkki oli kokenut Eliksen arjen reiluna kaverina, joka kilpailuissa unohti kohteliaisuudet. ”Silloin hän kumarteli käsivarren paksuisia kiertopalkintoja, meidän hitaampien oli tyytyminen pikkusormen korkuisiin lohdutuspalkintoihin.”
TUL:n mestaruuskilpailuissa vuonna 1947, Elis otti 150 km maantieajossa pronssia, minkä lisäksi hän voitti kuudennet ”Loviisan ajot”. Urheiluvuoden 1948 menestyksestä Elikselle ojennettiin Louhen pienoislippu.
Teksti Eino Alhola