Asemarakennus Virkkalassa

Hanko-Hyvinkää rautatie valmistui 1873 ja tuli valtion haltuun pari vuotta myöhemmin. Junayhteys mahdollisti suurteollisuuden synnyn ja kehityksen Virkkalassa. Aluksi Virkkalassa oli vain pieni asemarakennus ja siinä nimi kahdella kielellä, venäjäksi ja ruotsiksi. Kuva on itsenäisyytemme alkuvuosilta, koska rakennus on vielä ilman lautavuorausta; 1930-luvulla se oli jo vuorattu ja keltaiseksi maalattu. Oikealla oleva kioski lienee siirretty myöhemmin lähemmäs tietä, oikealle. Asemarakennuksen yläkerrassa asui 1930-luvulla todennäköisesti vuodesta 1925 alkaen  vanhempi asemamies Johan Sandvall perheineen. Alma (o.s. Uuttera) ja Johan Sandvallilla oli kaksi poikaa, joista Ole oli syntynyt Hangossa ja Torvald Lohjalla. Vanhempi heistä sai Lohjan yhteiskoulusta keskikoulutodistuksen ja nuorempi kirjoitti ylioppilaaksi 1946. Ole Sandvall sai sankarikuoleman jatkosodassa täytettyään juuri 20 vuotta. Minulle erityisesti jäänyt Virkkalan asemasta mieleen se, kun hain sieltä sunnuntaisin isovanhempieni tilaaman lehden, Helsingin Sanomat. Lehden hakijoita oli aseman odotussalissa melko runsaasti. Jakajana oli postinkantaja Ida Jalonen, joka huusi asianomaisen nimen virkailijan luukulta: Aalto, Kalle, Suninhaka!  Sunnuntainen Helsingin Sanomat oli mieluista luettavaa myös kouluikäiselle. Erityisesti kiinnostivat urheilu-uutiset  lähinnä yleisurheilu, sekä Sulo Kolkan urheilupakina, Simeonin silmäkulmasta. Myös pitkä sarjakuva Piikkiparran poikaviikarit oli hauskaa luettavaa: Hansu ja Fritsu, Kapu ja neiti Hemppo, Rollo ja poikien topakka äiti. Virkkalan asema sijaitsi nykyisen asemakujan puolivälissä.

Entisen kalkkitehtaan tehdasalueen reunassa, lähellä junarataa, on komea kolmikerroksinen, vaaleanharmaa rakennus. Se on Virkkalan kalkki- ja sementtitehtaan – myöhemmin Lohja oy:n  entinen pääkonttori, joka osaltaan kertoo Lohjan ensimmäisen varsinaisen tehtaan ja siitä kehittyneen monialayrityksen suuruudesta. Tämän sementtitiilisen rakennuksen vanhin osa on rakennettu arkkitehti Gösta Cajanuksen piirustusten mukaan 1923. Taloa laajennettiin 1936-37 ja sen uusin osa tehtiin 1980-luvulla. Virkkalassa on toinenkin komea talomuistomerkki suuresta tehtaasta muistuttamassa, Klubitalo Kala-Kokkosentie 2: ssa. Sekin on Cajanuksen suunnittelema. Rakennustyö aloitettiin 1939 ja saatiin päätökseen vasta 1947 sotien estäessä rakentamisen. Talossa olivat tilat virkailijaklubille kirjastoineen ja luku- ja pelihuoneineen sekä ravintola ja juhlasali. Siinä oli myös parikymmentä asuinhuonetta tehtaan virkailijoita sekä vierailijoita varten. Rakennusmateriaalina on kalkkitiili. Kala-Kokkonen oli Etelä-Lohjalla tunnettu kalakauppias, ruumiinrakenteeltaan vuorineuvos Forsströmiä muistuttava.

Pähkinäniemen puistotiestä lounaaseen erkaantuvan Rivitalontien varrella on erikoinen rivitalo, sillä se on rakennettu jo ennen sotia, vuosina 1936-38. Funkistyylisessä tiilitalossa on kymmenen asuntoa, kussakin 4 huonetta ja keittiö. Talon yhteydessä on sen kanssa samanaikaisesti rakennettu huoltorakennus pesutupineen ja kaksine saunoineen. Siinä oli myös lämmityskeskus lähitaloja varten, ennen kuin se korvattiin kaukolämmöllä.

Vallaantie 35:een rakennettiin välirauhan aikana 1940-41 kolme toisiaan muistuttavaa kerrostaloa, joita kutsutaan Pistetaloiksi. Niitten yhteydessä oli myös kalkkitehtaan sauna -saunoittajana mm. Ingrid Eklund, joka asui omakotitalossaan Suninhaan Päärynäkujan varrella, talo on vielä pystyssä mutta tulipalon runtelema. Pistetalossa asui 1940-luvulla enonikin perheineen. Hän toimi tehtaalla kuorma-autonkuljettajana, ajokkinaan sota-aikana saksalainen Vomak, joka oli alunperin rakennettu puupilkkeitä polttoaineenaan käytettäväksi. Autossa oli tilava hytti, mutta suhteellisen pieni kuormatila, koska se ei jaksanut vetää painavia kuormia. Pistetalon asunnoissa oli mielestäni kaksi ihmettä, kylpyhuone ammeineen sekä koneellisesti jäähdytetty säilytyslokero. Lokerot olivat eteisportaikossa, kunkin kerroksen kohdalla ja joka asunnolla omansa.

Kässän talon lähellä Makasiinikujan varrella on kolme samantyyppistä paritaloa, joista ainakin lähinnä tehdasta oleva on valmistunut 1925. Ne on tehty tiilestä ja rapattu. Rakennusten kummassakin päädyssä on avoveranta. Yhdessä niistä asui muistamani mukaan sahanisännöitsijä Aarne Paatero perheineen, joka palasi Virkkalaan 1933. Aarne ja Hilja (o.s. Hankomäki) Paateron pojat Torsti, Eero-Sakari ja Seppo tulivat ylioppilaiksi Lohjan yhteiskoulusta.

Vuorineuvos Forsström suhtautui hyvin myönteisesti marttatoimintaan. Näkyvänä merkkinä siitä on edelleenkin käytössä oleva Marttatupa Marttatuvantiellä Virkkalassa. Talo on pystytetty vanhan, Maksjoella sijainneen Ketun tilan päärakennuksen hirsistä 1932. Suunnitelman salin ja eteisen sisustamiseksi teki vuorineuvoksetar Margit Forsström. Tehdas palkkasi kaksi kotitalousneuvojaa, joiden työ keskittyi lähinnä uuteen marttatupaan. Lohjan kalkkitehtaan marttayhdistys perustettiin 15.2.1933.

Pentti Eertamo 2009

Vieritä ylös