Vähäteutari, pitäjän eteläisin kylä, ympäröi pientä Hemträskin järveä, joka on eräs Siuntionjoen lähteistä. Välli sijaitsee loivasti viettävässä maastossa rehevän kasvillisuuden ympäröimänä. Ratsutila käsittää kantatilan lisäksi siihen 1600-luvun alussa liitetyn tilan.
Omistajat v:sta 1544 lähtien: Jaakko Pietarinpoika 1544-71; Heikki Pietarinpoika 1574-78; Paavo Paavonpoika 1579—1612; Niilo Paavonpoika 1627–28; Lauri Paavonpoika, ratsumies, 1629-30; Tuomas Tuomaanpoika, ratsumies, 1635-56; Klaus Tuomaanpoika, ratsumies, 1662 –87; Tuomas Klaunpoika 1691-1712; Klaus Tuomaanpoika 1724-58; hänen poikansa Tomas Tötterman 1759–67 ja tämän leski Lena —1768; hänen toinen miehensä Petter Johan Bergholm 1769-84; hänen poikapuolensa Klas Tötterman 1785–1811 ja tämän leski Stina Ulrika —1812; lesken toinen mies Jakob Finnberg 1813–64; Karl Emanuel Finnberg 1864—1907 ja tämän perilliset —1909; Alfred Nikanor Broström 1909–17; Karl Oskar Nummi (ent. Grönlund) 1917–30; Hugo Heikki Lindegren 1930—32.
Nykyinen omistaja (v:sta 1932) Boris Adolf Sundman ja hänen vaimonsa Signe Charlotta (o.s. Lindberg) sekä Elis Alvar Sundman.
Torppia ei esiinny v. 1694, mutta v. 1800 niitä oli 2 ja v. 1900 4. Tilasta on v:n 1918 maanvuokralain nojalla erotettu 4 torppaa, käsittäen yhteensä 99 ha maata. Nykyinen kokonaispinta-ala on 315 ha, mistä peltoa 75 ha. Hevosia on 9, lehmiä 35, karja Ay-rotua, keskilypsy v. 1935-36 3515 kg, rasvaprosentti 3,8. Aikaisemmin on tilalla ollut meijeri ja viinapolttimo.
Päärakennus on rakennettu 1800-luvun alkupuolella, mutta sitä on korjattu v. 1933, jolloin mm. sen seiniä korotettiin muutamilla hirsikerroksilla. Pitkähköön, melko korkeaan rakennusrunkoon liittyy pääjulkisivun keskikohdalla katonharjan korkeudelle ulottuva lasivilpola, johon on sijoitettu ullakkokerrokseen johtava porras. Rakennus on maalattu valkoiseksi. Huoneita on kaikkiaan il, joista 4 on yläkerrassa. Sisustuksessa kiintyy huomio W. Toppeliuksen maalauksiin. – Vanhoilta ajoilta on peräisin 6-huoneinen asuinrakennus, mutta muut rakennukset sitä vastoin ovat melko uusia.
Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939) sivut, 255, 256.