Laajojen viljavainioiden ympäröimä kartano sijaitsee Hiidenveden lounaisosassa olevan pohjukan rannalla. Pohjoiseen aukeaa avara näköala yli lahden, joka on jo osittain kuivunut ja raivattu viljelykseksi. Kartanoalueelle johtava ajotie kulkee vaihtelevan maaston kautta ja päättyy pitkään, päärakennuksen eteen johtavaan lehtikujaan. — Päätilana on entinen Jakobsbergin ratsutila, johon kuuluu paitsi kantatilaa siihen v. 1664 liitetty Bergvikin tila. Myöhemmin yhdistettiin ratsutilaan v. 1889 sen augmentti Kihilä, v. 1813 Vasarlan kylän Airikin eli Hammarlundin perintötila ja v. 1830 Vasarlan kylän Sepän ja Näppisen perintötilat.
Keskiaikaisista omistajista tunnetaan Antti Vana (v. 1402), Heikki Vana, lautamies, (vv. 1514 —16) ja Maunu »Vanj» (v. 1529). Omistajat v:sta 1540 lähtien: Mikko Heikinpoika, lautamies, 1540-45; Heikki Mikonpoika, lautamies, 1546-90; Paavo Heikinpoika, ratsumies, 1592—1618; Yrjänä Paavonpoika, ratsumies, — 1624; hänen veljensä (?) Heikki Paavonpoika, ratsumies, 1625 —44; Heikki Heikinpoika (Vanberg), nimismies, ratsumies, 1649–1701; hänen vävynsä Jakob Forsman 1702–23; Jakob Forsman 1724-63 ja tämän leski Anna —1766; Jakob Forsman, kirkonisäntä, 1767-98; Jakob Forsman, nimismies, 1799–1836; Jakob Vilhelm Forsman, tuomari, 1837—54 ja tämän leski Karolina Kristina -1864; Edvard Anders Ludvig Baer, fil. maisteri, 1864—70 ja tämän perilliset –1875; Gustaf Rudolf Bergroth, kauppias, 1875—76; tämän veli Johan Edvard Bergroth, kauppias, 1876—79; Karl Jakob Hammar, pormestari, 1879; Karl Heitmann, kunnallisneuvos, 1879-97.
Nykyinen omistaja (v:sta 1897) kunnallisneuvoksetar Bertha Hilpiä Heitmann (o.s. Dahlberg).
Torppia ei esiinny v. 1694, mutta v. 1800 niitä oli 6 ja v. 1900 6. Tilasta on v:n 1918 maanvuokralain nojalla erotettu 4 torppaa, käsittäen yhteensä 39 ha maata. Nykyinen kokonaispinta-ala on 968 ha, mistä peltoa 261 ha ja viljeltyä laidunta 57 ha. Hevosia on 27, lehmiä 130, karja Ay-rotua, keskilypsy v. 1936-37 4006 kg, rasvaprosentti 4.3. Huomattava kevätvehnänviljely. Raamisaha.
Kartanon puinen päärakennus, joka on rakennettu todennäköisesti jo 1700-luvulla, on ollut alkuaan koruton, yksikerroksinen, korkealla mansardikatolla katettu paritupatyyppinen talo. V. 1882 suoritetussa korjauksessa lisättiin sen molemmille pitkillesivuille korkea ristipääty ja neljä ullakkokomeroa, kaikki porraspäätyisiä, mikä johtui sen ajan gotiikanharrastuksesta. Nykyisen asunsa rakennus sai v. 1909 arkkitehti Leideniuksen suunnitelman mukaan suoritetussa korjauksessa. Valkeaksi maalattu rakennus katettiin tällöin taitekatolla, johon sovitettiin kapea, kaksipuolinen ristipääty. Huoneita siinä on kaikkiaan 19, joista 9 on pohjakerroksessa. Sisustukseen kuuluu mm. kaunis myöhäisempiretyylinen salinkalusto, rokokoolipasto ja empirepeili sekä Favénin ja Munsterhjelmin maalauksia.
Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939) sivut, 231, 232.