Luonnonkauniilla paikalla oleva Sedola sijaitsee kannaksella, jonka toisella puolella on Hormajärvi ja toisella puolella se pitkä ja kapea salmi, minkä kautta Hiidenvesi laskee Lohjanjärveen. Se on entinen ratsutila, joka käsittää kantatilan lisäksi siihen V. 1599 liitetyn tilan. Tila ostettiin perinnöksi v. 1769.
Keskiaikaisista omistajista tunnetaan Olli »Metthu» (1508). – Omistajat v:sta 1540 lähtien: Mikko Kaarlonpoika 1540—45; Jaakko Olavinpoika 1549-80; Juhani Klaunpoika, ratsumies, 1585—1630; Klaus Juhaninpoika, ratsumies, 1633-56; Klaus Klaunpoika, ratsumies, 1657—60; hänen setänsä Heikki Juhaninpoika, korpraali, 1662-92; Heikki Heikinpoika 1693–1705 ja tämän leski Valpuri —1711; Kaarlo Heikinpoika 1713-52; Kaarlo Kaarlonpoika 1753-85; hänen poikansa Henrik Sederström 1786—1848 ja tämän leski Anna —1849; hänen vävynsä Anders Johan Rönnberg 1850–66; hänen vävynsä Gustav Adolf Grönqvist 1866–72; Johan Nikander 1875—83; Johan Gustav Nikander, herastuomari, 1883—1915; hänen poikansa Väinö Johannes Hormavaara 1915-16..
Nykyinen omistaja (v:sta 1916) Johan Viktor Sirenius ja perikunta.
Torppia ei esiinny v. 1694, mutta v. 1800 niitä oli 4 ja v. 1900 5. Tilasta on v:n 1918 maanvuokralain nojalla ja myöhemmin harjoitettua asutustoimintaa varten erotettu 2 torppaa, 2 mäkitupaa ja 3 lisämaa-aluetta, käsittäen yhteensä 57 ha maata. Nykyinen kokonaispinta-ala on 221 ha, mistä peltoa 75 ha. Hevosia on 6, lehmiä 30, karja LSK-rotua, keskilypsy v. 1935—36 2789 kg, rasvaprosentti 4,0. Aikaisemmin on tilalla ollut tiilitehdas. ·
Nykyinen päärakennus rakennettiin 1850-luvulla, ja n. 20 vuotta myöhemmin lisättiin siihen toinen kerros. Se on satulakattoinen puutalo, joka käsittää 6 huonetta ala- ja 5 huonetta yläkerrassa. Pihamaan vasemmalla puolella on v. 1915 eläketuvaksi rakennettu tiilirakennus. Talousrakennukset ovat kaikki 1800-luvun jälkipuoliskolta. Asuntopihan itäsivulla on tilan vanhin rakennus, entinen päärakennus, joka kertoman mukaan on peräisin 1700-luvun lopulta. Se on rakennettu harmaakivestä ja siinä on lähes metrinpaksuiset muurit, jotka ovat ulkopuoleltaan valkeaksi rapatut. Vanha mansardikatto korvattiin 50 vuotta sitten satulakatolla. Rakennus käsittää suuren salin sekä viisi kamaria alakerrassa, mutta yläkerta sitä vastoin on sisustamaton. Keittiö oli pienemmässä kivirakennuksessa muutaman metrin päässä päärakennuksesta. Kivirakennuksen kiinteä sisustus on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Salin rapatuissa seinissä on maalattu, sinisenharmaa rintapaneeli, ja seinien yläosa sekä syvät ikkunakomerot ovat kaunistetut sinivalkeilla kukkakuvioilla. Eräässä kamarissa on näkyvät kattoparrut ja siniset paneelimaalaukset. Perimätieto kertoo, että Sedolan omistaja rakensi kivitalonsa kilpaillessaan Hiiden omistajan kanssa. Hänen kerrotaan näet sanoneen, että jos kerran Hiiden isäntä kykenee rakentamaan puusta, niin hän kyllä jaksaa rakentaa kivestäkin, ja että jos tämä rakentaa saliinsa seitsemän ikkunaa, niin hän kyllä puolestaan pystyy tekemään kahdeksankin. Tämä on kertomus, joka tavallaan selittää varsin hyvin tuon sangen omalaatuisen rakennuksen synnyn.
Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939) sivut, 238, 239.