Muutaman kilometrin päässä Lohjan kauppalasta etelään, jonkin matkaa Ojamon kartanosta, eroaa maantiestä lounaaseen päin pieni ajotie. Se johtaa hiekkaisen, mäntyjä kasvavan kankaan yli rautatielinjalle, missä avautuu näköala laajalle, hyvin viljellylle tasangolle, joka on sileä kuin lattia. Rautatien ylikäytävän luota alkavan harvan koivukujan kautta johtaa tie parin sadan metrin päässä sijaitsevan Kunnarlan tilan rakennusalueelle. Tilan muodostaa kaksi n. V. 1640 yhdistettyä autiotilaa ja näihin 1650-luvulla liitetty tila. Ostettiin perinnöksi v. 1798.
Omistajat v:sta 1641 lähtien: Sveno Torchilli, pastori, 1641–64; Magnus Johan Forsenius, mestari, 1665-75 ja tämän perilliset –1686; Krister Stenman, kappalainen, 1687–1706; hänen poikansa Johan Stenman 1707—24 ja tämän leski Elisabet —1726; lesken toinen mies Erik Svartström 1728—37; lähinnä edellisen poika Johan Stenman, jahtivouti, 1738—54 (vv. 1750-66 talo oli jaettuna kahteen osaan); hänen veljensä Krister Stenman 1755—73; Israel (Stenman) 17741805 ja tämän perilliset —1827. – 1829–98 talo oli jaettuna kahteen osaan. Sen osan omistajat, jota nimitettiin Västergårdiksi: Erik Manelius 1829-32; Erik Grönroos 1833-49; Erik Johan Grönroos 1850—68 ja tämän leski Ulrika —1881; Felix Immanuel Grönroos 1881–92; Gustav Vilhelm Blomberg 1892—1911 (v:sta 1899 koko talon omistaja). — Koko tilan omistajat: Johan August Österberg 1911—28; Petter Forsström, vuorineuvos, 1928-33.
Nykyinen omistaja (v:sta 1933) Lohjan Kalkki OY.
Torppia ei esiinny v. 1694, v. 1800 eikä v. 1900. Nykyinen kokonaispinta-ala on 422 ha, mistä peltoa 89 ha ja viljeltyä laidunta 6 ha. Hevosia on 9, lehmiä 32, karja Ay-rotua, keskilypsy v. 1935– 36 3748 kg, rasvaprosentti 4,1. Tilan maalla on v:sta 1897 lähtien harjoitettu kalkinlouhintaa.
Sisäänajotien edessä oleva päärakennus kätkeytyy lehtipuiden peittoon. Se on ruskeankeltainen, satulakatolla katettu hirsirakennus, jonka 5 huonetta ovat kaikki pohjakerroksessa. Asuntopihan vasemmalla puolella on punaiseksi maalattu satulakattoinen siipirakennus, jonka päädyssä on kellotapuli. Tämä pieni rakennus kummallisen korkealle sijoitettuine ikkunoineen on ilmeisesti vanha. Tie kääntyy oikealla puolella olevalle avoimella talouspihalle, jota rajoittaa kaksi pitkää, yhdensuuntaista rakennusta: rautatien puolella punaiseksi maalattu, 7 huonetta käsittävä työväenkasarmi ja vastapäätä sitä sementtitiilestä muurattu navetta.
Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939), sivut 245-246.