Kouvola sijaitsee pitäjän pohjoisosassa, Hiiden veden länsirannalla. Se on entinen ratsutila, joka käsittää paitsi kantatilaa kaksi Kouvolan kylään kuulunutta ulkokylänmaata, joita ulkokylän miehet omistivat, kunnes toinen niistä 1620-luvulla ja toinen 1630-luvulla liitettiin kantatilaan.
Keskiaikaisista omistajista tunnetaan Pelle Kovola (1514–16).
Omistajat v:sta 1559 lähtien: Simo Matinpoika 1559-61; Simo Maununpoika 1562–65; Simo Matinpoika, ratsumies, 1567—1609; Risto Nuutinpoika, ratsumies, 1612–17; Lauri Laurinpoika, ratsumies, 1618—30; Matti Laurinpoika, ratsumies, 1631—54; Kaarlo Matinpoika, ratsumies, 1656—62 ja tämän leski Kaarina —1687; Jonas Berger, aateloituna Lofstierna, asessori, 1699-1737 ja tämän perilliset —1 743; hänen vävynsä Anders Lanaeus, laamanni, 1744-47 ja tämän perilliset —1762; Abram Åström, pitäjänräätäli, 1768—89 ja tämän leski Beata —1797; Abram Åström 1798—99; Johan Åström, kirkonisäntä, 1800—79; Karl Johan Åström, maakauppias, 1879—95; Johan Theodor Fagerström 1895–1909; Bonifacius Pääte Savola 1909-18.
Nykyinen omistaja (v:sta 1918) maatalousteknikko Valto Lauri Sohlberg ja hänen vaimonsa Eva (o.s. Sillman).
Torppia ei esiinny v. 1694 eikä v. 1800, mutta v. 1900 niitä oli 3. Tilasta on erotettu i lisämaaalue, käsittäen i ha maata. Nykyinen kokonaispinta-ala on 301 ha, mistä peltoa 89 ha. Hevosia 12, lehmiä 29, karja Ay-rotua, keskilypsy v. 1936-37 3750 kg, rasvaprosentti 4,0. Kanoja 1000.
Päärakennus, satula katolla katettu yksikerroksinen puutalo, on rakennettu n.v. 1810 ja on ollut alkuaan paritupatyyppiä, mutta v. 1916 suoritettiin siinä perusteellinen korjaus, jonka jälkeen se käsittää nykyisin 7 huonetta pohjakerroksessaan sekä yhden ullakkokamarin. Punaiseksi maalattu piharakennus lienee peräisin 1700-luvulta. Samalta ajalta ovat myöskin viljamakasiini sekä aittarakennus, jossa on salvotut nurkat. Kouvolaan johtava sisäänajotie kulkee koivukujan kautta, ja päärakennusta ympäröi 2 hehtaarin suuruinen puistoalue. Puutarhassa, jonka pinta-ala on 0,6 hehtaaria, kasvaa n. 200 hedelmäpuuta.
Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939), sivut 234-235