Isoteutari

Pohjoisesta päin kartanoon tultaessa ilmaisee jo kaunis, 1890-luvulla istutettu koivukuja, että saavutaan herraskartanoon. Isoteutari on entinen Biskopsin ratsutila, jonka kantatilan lisäksi muodostaa yksi siihen 1630-luvulla ja yksi 1650-luvulla yhdistetty tila. Se ostettiin perinnöksi v. 1844. Ratsutilaan liitettiin 1690-luvulla nimeltään tuntematon tila ja v. 1915 ratsutilan augmentit Mustapää, Simola ja Anttila, jotka v:sta 1759 olivat olleet kartanon lampuotitiloina.

Keskiaikaisista maanomistajista tunnetaan lautamies Lauri (1508) ja Olli Laurinpoika (1532). Omistajat v:sta 1540 lähtien: Pentti Laurinpoika 1540—54; Esko Pentinpoika 1556—1605; Erkki Markunpoika, ratsumies, 1609-54 ja tämän leski Anna Tuomaantytär –1656; hänen vävynsä Tuomas Jaakonpoika 1662; hänen lankonsa Tuomas Erkinpoika 1665; hänen veljensä Henrik Eriksson, koulumestari, 1666-95; toinen veli Thomas Teuterström, aateloituna Adlecreutz, kuninkaall. rahastonhoitaja, 1686—1710 ja tämän perilliset —1721; hänen tyttärensä Anna Katarina Adlermarckin lapset 1722—80; Johan Reilin, kappalainen, 1781—85; Torsten Jägerhorn (af Storby), kapteeni, 1786-1805; Anders Collin, rovasti, 1806-10; Karl Henrik Adlercreutz, laamanni, 1811-32 ja tämän perilliset —1865; hänen vävynsä Johan Gustav Florin, sotakamreeri, 1865-83; tämän vävy Karl Gabriel Thiodolf Rein, todellinen valtioneuvos, 1883-1919.

Nykyinen omistaja (v:sta 1919) valtioneuvos Reinin perilliset; puolet omistaa tohtorinna Mathilda Schulman (o.s. Rein) ja puolet rouva Hilda Maria Rein (o.s. Lehtonen).

Torppia ei esiinny v. 1694, mutta v. 1800 niitä oli 3 ja v. 1900 6. Tilasta on v:n 1918 maanvuokralain nojalla erotettu 2 torppaa ja 2 mäkitupaa, käsittäen yhteensä 17 ha maata, sekä perinnönjaossa v. 1920 n. 300 ha. Nykyinen kokonaispinta-ala on 378 ha, mistä peltoa 130 ha. Hevosia 9, lehmiä 47, karja Ay-rotua. Ennen on tilalla ollut mylly.

Itä-länsi-suuntainen päärakennus, jonka sisäänkäynti on pohjoisfasadissa, sijaitsee tien länsipuolella. Se on vaaleankeltainen, yksikerroksinen hirsirakennus, jossa on satulakatto ja pohjoisen puolella ristipääty. Talo on rakennettu vv. 1845-46 »konduktööri» K. J. E. Gustafssonin piirustusten mukaan. Rakennustyyli liittyy empireen, mikä käy ilmi sekä ikkuna-akselien symmetrisestä sijoituksesta että pitkiensivujen keski-ikkunoista, joiden päällä on jäljitellyt holvikivet. Ristipääty on v:lta 1896. Rakennus käsittää nykyään 13 huonetta, joista 4 on tulisijalla varustettua ullakkokamaria. — Sen johdosta, että omistajat eivät v:sta 1883 lähtien ole asuneet kartanossa koko vuotta, on suurin osa vanhasta sisustuksesta viety pois. Salissa on kuitenkin vielä jäljellä eräs valko-vihreä empirekalusto, kustavilainen kattokruunu, joka, kuten hopeamaljakin, on ostettu Kirkniemestä sekä vanha taffelipiano. Arvokkaimmat ovat kuitenkin empirepeili, jonka värit ovat kulta ja sammalenvihreä, sekä marmorilevyllä varustettu konsolipöytä. Peilin, jonka valkoisessa yläosassa on enkelikuvioita, on laamanni Adlercreutz ostanut Tukholman hovista. Sen kerrotaan sitä ennen kuuluneen prinssi Karl Augustille.

Päärakennuksen pohjoispuolella on istutuksin kaunistettu pihamaa, jota rajoittaa lännessä valkeaksi maalattu kaksikerroksinen siipi. Se on kartanon entinen, 1700-luvun lopulla rakennettu päärakennus, joka alkuaan on ollut yksikerroksinen ja käsittänyt tuvan, eteisen sekä kolme huonetta. Sen arvellaan silloin sijainneen nykyisen päärakennuksen paikalla. 1830-luvulla rakennus siirrettiin ja koroitettiin 5 huonetta käsittävällä toisella kerroksella. Päärakennuksen eteläpuolella olevalla rinteellä on puisto ja omenapuutarha.

Puiston länsipuolella sijaitsevat talousrakennukset, jotka ympäröivät avointa pihamaata: idässä on hirsinen asuinrakennus, etelässä hakatusta harmaakivestä vv. 1906-08 rakennettu navetta ja lännessä hakkaamattomasta harmaakivestä tehty talli, joka vv. 1852—55 rakennettiin navetaksi, (mutta muutettiin nykyistä tarkoitustaan vastaavaksi vv. 1914–15. Vanha, hakkaamattomasta harmaakivestä rakennettu viljamakasiini, jota korjattiin perusteellisesti v. 1858, sijaitsee maantien itäpuolella olevan lehtikujan varrella, vastapäätä sisäänajoporttia.