Laajan puisto- ja puutarha-alueen ympäröimä Ahtialan kartano sijaitsee Lohjanjärven luonnonkauniissa Jalassaaressa. Se on entinen perintötila, johon on liitetty v. 1899 Paavolan kylän Ala- ja Yli-Paavolan perintötilat sekä myöhemmin, v. 1908, Jalassaaren kylässä sijaitsevat Heimon ja Iivarin perintötilat.
Omistajat v:sta 1540 lähtien: Olavi Laurinpoika 1540-71; Martti Olavinpoika 1572-83; Maunu Martinpoika 1584–92; Matti Niilonpoika 1595–96; Niilo Matinpoika 1600—28; Matti Niilonpoika 1629-44; Juhani Matinpoika 1645—70 ja tämän leski Hebla 1671—75; Olavi Matinpoika, kruununvouti, 1676-78 ja tämän leski Kirsti 1687; Hannu Klaunpoika 1692; Juhani Heikinpoika 1712; Olavi Juhaninpoika 1724; tämän veli (?) Heikki Juhaninpoika 1725-41; Juhani Simonpoika 1742-48 ja tämän leski Reetta 1749-54; Erkki Heikinpoika 1755–63; Heikki Erkinpoika 1764–89; Juhani 1790–1804 ja tämän leski Hedda —1812; tämän toinen mies Adolf Dahl 181220; Gustav Henrik Sarén 1821-53; Anders Johan Sarén 1853–61; Herman Mailander 1861-97; Axel Konstantin Mailander 1897—98; Arvid Oskar Gustav Genetz, senaattori, 1898-1907.
Nykyinen omistaja (v:sta 1907) fil. tohtori Juho Jännes ja hänen vaimonsa Toini (o.s. Liljeström).
Torppia ei esiinny v. 1694 eikä v. 1800, mutta v. 1900 niitä oli 1. Tilasta on v:n 1918 maanvuokralain nojalla ja myöhemmin harjoitettua asutustoimintaa varten erotettu i torppa, i muu lohkotila, 3 mäkitupaa ja í lisämaa-alue, käsittäen yhteensä 60 ha maata. Nykyinen kokonaispinta-ala on 570 ha, mistä puutarhaa 14 ha, peltoa 120 ha ja viljeltyä laidunta 18 ha. Hevosia on 10, lehmiä 48, karja ISK- ja LSK-rotua, keskilypsy v. 1935—36 2750 kg, rasvaprosentti 4,8. Huomattavaa sokerijuurikkaan ja perunan viljelyä sekä siemenviljan myyntiä harjoitetaan. Aikaisemmin on tilalla suoritettu kalkinlouhintaa ja siellä on ollut kupari- ja rautakaivoksia.
Maantiestä melko jyrkästi nousevassa maastossa, tulipalon tuhoaman entisen päärakennuksen paikalla, kohoaa kartanon uusi, v. 1929 rakennettu kivinen päärakennus. Sen on suunnitellut arkkitehti Aulis Kalma. Koruton satulakattoinen talo, jonka sommittelu on suoritettu osittain entisen rakennuksen pohjamuotoa seuraten, on kaksikerroksinen ja käsittää 9 huonetta ala- ja 8 yläkerrassa. — Kartanon sivutilojen rakennukset ovat osittain hyvinkin vanhaa perua, kuten esim. Iivarin alkuperäinen päärakennus, joka on peräisin 1700-luvulta. Tilan vanhimpiin rakennuksiin kuuluvat myöskin aitat, joista muutamat ovat v:lta 1769 ja 1774. Ne ovat siinä suhteessa erikoisia, että niissä on säilynyt rakentajan, pohjalaisen Hindisa-nimisen miehen nimimerkki. — Kartanon kauppapuutarhassa kasvaa 2000 hedelmäpuuta.
Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939), sivut 248-249